Helmikuu!

Maanantai 1.2.2010 klo 10:45 - Sulo

Heippa kaverit!

Aamukävelyllä pohdiskelin asioita. Käveltiin ensin kortteli ympäri, esteettisesti tylsä reitti, mutta tuoksumaailmaaltaan kaikista parasta kommunikointiympäristöä. Haistelin varmaan viidettoista viestit ja jätin pari vastaustakin. Kalle päätti sivaltaa juoksussa pökäleetkin, vaikkei meillä ollut edes kiire. Kun kortteli oli kierretty ja aikaa kulunut noin 20 minuuttia, ohjasin joukkiomme rantaan. Olisin halunnut suoraan sinne, mutta kauhakuormaaja oli meidän pihalla oven ja rannan välissä, piti siis kiertää korttelisilmukka - ja mutsi varmaan kuvitteli, että tultais kotiin takapihan kautta, eikä käytäis rannassa. Ha ha ha ha! Sallikaa mun naurahtaa!

Rannassa aloitin pohtimisen. Kalle kulki 15 metriä edellä ja hääräsi "kiireisenä", kuten aina. Meitsi istahteli, tuijotteli sinistä taivaanrantaa ja jäätä, runo poikineen pääsi ilmoille. Tuntui mukavalta! Mutsi antoi mun edetä rauhassa, vaikka sen mielestä "eteneminen" ei kuvastanut ollenkaan mun istuskelua. Lopulta maiseman ihailuni palkittiin - namilla! Mutsi siis alkoi huutamaan, että NAMIA NAMIA ja taputteli taskuaan. Tietenkin hölkytin hissukseen karkille. Otin namusen jauhettavaksi, istahdin ja jatkoin pohdiskelua samalla namusta pureskellen. Kalle vetää karkin suoraan kurkusta alas, vauhdissa. Mä haluan nauttia, pysähtyä ja pureskella.

Mutsi käveli taas eteenpäin, Kallen kiskoessa muka kiireisenä. Meitsi istui kuin mietiskelevä Buddha Koiranen ja sain kuin sainkin takamukseni painamaan vähintään kuusikymmentä kiloa. Taas kutsuttiin namille. Näin edettiin rantareitti talomme kohdalle. Hip hei! Kuka väittää, ettei mietiskelyllä muka saavuteta hyviä tuloksia. Pitkä ulkoilu JA namuja! Kalle, bow down - sulttaani rulettaa!