Rotu: kiinanpalatsikoira
Syntymäaika:
Sulo 31.5.2008
Kalle 4.4.2009
Reviiri: Lauttasaari, Helsinki
Sulon motto: "Lumihiutale on kuin pieni runo"
Kallen motto: "Jos sitä ei voi nylkyttää, ei sitä ole olemassa"
SULO & KALLE
Uusimmat kirjoitukset
-
18.3.2010 19:07
Krooh
Lue lisää » -
17.3.2010 10:31
Sisäelimet sentään!
Lue lisää » -
12.3.2010 8:30
Vesikippoja ja kampoja
Lue lisää » -
11.3.2010 16:35
Pelastukoon ken voi!
Lue lisää » -
10.3.2010 8:42
TsauKKi!
Lue lisää » -
7.3.2010 18:16
Talvipäivän riemua jäällä
Lue lisää » -
5.3.2010 17:43
Aurinkoa kuonoon!
Lue lisää » -
4.3.2010 15:01
Eläinlääkärissä
Lue lisää » -
2.3.2010 20:28
Mummi
Lue lisää » -
2.3.2010 20:22
Loska lentää, niin myös tassu!
Lue lisää »
Blogin arkisto
Maaliskuu 2010 (10 kpl)
Helmikuu 2010 (12 kpl)
Tammikuu 2010 (18 kpl)
Joulukuu 2009 (14 kpl)
Marraskuu 2009 (14 kpl)
Lokakuu 2009 (22 kpl)
Syyskuu 2009 (27 kpl)
Elokuu 2009 (28 kpl)
Heinäkuu 2009 (25 kpl)
Kesäkuu 2009 (30 kpl)
Toukokuu 2009 (43 kpl)
Huhtikuu 2009 (15 kpl)
Runomiehen sunnuntaiSunnuntai 28.2.2010 klo 16:46 - Sulo ***
Sulo, komea uros, esikoisten aatelia,
kasvoi emon tuvilla, lainehilla mättähillä.
Söipi herkut, antimet, talvimanttelit kulutti,
possunpaistilla kasvoi, veljehensä härnättävissä.
***
Kalle, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi,
korkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla.
Piti viiet pannat poikki, kuuet hihnahat kulutti,
possunpaistilla kasvoi, veljehensä häntävissä.
***
Peket kynnystä kulutti töpösillä tassuillansa,
painivat leikkiä totista hauenhampailla loksuttivat,
unilelunsa piilottivat, pesupallosensa anastivat,
kellahtivat kumohonsa päivän päätteheksi kannoiltansa.
***
|
Kevättä rinnassaLauantai 27.2.2010 klo 8:43 - Sulo Moro kamut! Onko teillä jo kevättä kuonossa ja rintalastan alla? Meitsillä hyrrää kevät suonissa niin voimakkaasti, etten ole välttynyt edes mökötyspäiviltä. Ulkona olis mahtavaa asua! Mitkä tuoksut! Tytöillä on kevätjuoksut! Meitsi niitä haistaa ja kevään kielellään jo maistaa! Menomatkat sujuvat aina hienosti, kävelen reippaasti ja nuuhkin antaumuksella. Kun huomaan, että aletaan taas lähestyä tukikohtaa, alkaa askel hidastumaan. Onnistuin parina päivänä juksaamaan mutsia, että tassu on tosi kipeä (linkkasin vähän) ja siksi pitää mennä hi-taas-ti. Pakon edessä suostun syliinkin, mutta missään nimessä en voi reippaasti tassutella kotiin. En! Eilen olin surullinen koko päivän. Ne hormoonit! Jotenkin masensi KAIKKI. Paitsi ulkona. Iltalenkillä jäin kodin lähellä olevaan risteykseen nököttämään ja itkin. Itkin koko uroksen voimalla, tuijottelin joka suuntaan (paitsi kotiin) ja nyyhkin epätoivoissani yksinäisyyttäni. Veljestä ei ole apua näissä tilanteissa. Kalle on omituisen reipas, ehkä vielä liian pentu käsittämään, että vuodenaika vaihtuu kohta. En oo ainoa jätkä, jota nyt viedään - meitä vastaan on tullut monta kamua, joiden iskät tai äiskät kiskovat niitä hihnasta naama punaisena, kun likkojen tuoksut kiinnostaisivat liikaa. Ihmisten kiire tappaa romantiikan! Iiris, mä odotan sua! |
Itsenäisyyden riemuaTiistai 23.2.2010 klo 8:17 - Sulo Huomenta kamut! Äsken tapahtui jotain todella kummallista ja virkistävää. Meillä on Kallen kanssa hyvin tiivis veljeys ja tähän asti meidän erottaminen on ollut mahdotonta. Eli jos toista on yritetty viedä ulos ilman toista, ei siitä ole tullut mitään. Kumpikin on itkenyt oven toisella puolella. No, tänään aamulenkillä kävi näin: meitsin tassuja alkoi palelemaan, joten nostelin niitä kuin yli-innokas ekaluokkalainen viittailee ja Kalle vaan halus jatkaa matkaa. Toisinsanoen ei kiinnittänyt muhun mitään huomiota. Koska kerrankin oli kaksi orjaa mukana, pääsin mä mutsin kanssa sylikyydillä kotiin ja Kalle jatkoi reissua. Aikamoinen tunne! Istuin vain rauhallisesti ja vasta kotiovella aloin tuijotella taaksepäin, että "missä broidi?". Mutsi veti namit taskusta ja unohdin kaiken muun. Tultiin kotiin ja säntäsin ekana olkkariin tarkistamaan onko veli siellä. Pää kääntyili vimmatusti - ei ketään! Mä olin YKSIN!!! IHANAAAAAAAAA! Riemusta hyppelehtien kirmasin keittiöön, jossa mutsi syötti VAIN mulle maksamakkaraa ja söinpä heti perään mahapullia aamiaiseksikin, silkasta ilosta. Sitten ovikello pirahti. Kalle oli taas kuvioissa. Kallella oli ulkona vähintään yhtä kivaa. Jätkä oli saanut juosta pantterin lailla, nuuhkia mielin määrin ja määrätä suuntaa. Ei ollut yhtään ikävöinyt mua! Päätelmät tästä: pekeuroskin kaipaa joskus OMAA AIKAA! |
Hankala asiakasMaanantai 22.2.2010 klo 14:08 - KALLE MuA harJAttiin. TaiVAALLista! Mä niiiiiiiiiiiiiin tykkÄÄn harjaamisesta! Sulo ei tajuu. Makaan vAAN ja fiilistelen, vaihTElen kylkeä ja meen seläLLEen ja harJA viuhuu ja musta tulee pöYheä paLLeRo. TyKKään, tykkään, tykkään! Sulo väLillä kävi mulkoileMAssa ja lopuLTa pääTTivät, että mä oon "hankaLA asiaKas", kun kieltäydyin poiSTumasta käsittelyStä. Epistä! Sulo sai kuivaTTuja ananaspaloja ja Mä en sAAnu edes tuNNin harjauSTA! Pakko varMAAN piiloTElla parit suKat koSToksi. Sulo nauRAa mulle nyt, kun oon ihan jäTTimäiSEn punpulipaLLon näköNen, paiTSi musta. Se ei tajuu. Mä oon PETOOOOO! |
Hyvästi, mummi!Perjantai 19.2.2010 klo 19:11 - Sulo ja Kalle Leikki ja paini on peken työtä,
suru kun kiristää ihmisten vyötä,
veikan kanssa lyömme painiksi,
kinkkua vaadimme vaivan palkaksi.
Mummia muistamme kuolakielin,
parhaat kinkut hän meille vuoli,
sitten pahus vieköön meni ja kuoli!
Miks mummi saa kirmata niityillä vehreillä,
ja me joudumme pomppimaan korkeilla hangilla?
Ei oo reilu peli tämä meistä,
kääntää mummi haavassa veistä.
No, mummi, jos sun pakko lähteä oli,
pitäisitkö huolen toiveesta jok´ mieleemme tuli,
voisitko käskeä mummon ja papan,
perustaa makkaratehtaan pojille oman?
Pidä sä kivaa siellä pilvenpäällä, mummi!
Muistelemme ryppyistä kätöstäs, voi jummi!
|
Ylätassu ystävälle!Sunnuntai 14.2.2010 klo 7:49 - Sulo ja Kalle Riemukasta ystävänpäivää, kamut!
Ystävän kanssa voi jakaa jätskin. |
VeljesrakkauttaPerjantai 12.2.2010 klo 19:36 - Kalle Moi! TyKKään SuloSTa! Sulo on kaikiSta ihaNin!
Kun Sulo nuKKuu, mun pitää mennä hoiVaamaan sitä.
Kaikista hienoiN on tuNNE! Tunne siitä, etTä mä oon PaRAS PIKKUVEIKKA IKINÄ!!!!
Mä oon suPermieS! |
KieliasiaaTiistai 9.2.2010 klo 8:10 - Sulo Vaihe 1. Odotus
Vaihe 2. Toteutus
Vaihe 3. Viimeistely
Ja Kalle rupesi ahneeksi....
Mission completed! |
PäikkärikuviaMaanantai 8.2.2010 klo 10:14 - Sulo Okei, myönnän...oon ollut pari päivää aikas väsynyt. Ehkä talviflunssaa pukkaa tai jotain. Rakastan unilutkutusta, Nasu on siihen paras, mutta joskus tarvii vaihtelua.
Huomioikaa myös Mr.T-takajalat! Kallella on omat pakkomielteensä - se ei diggaa unileluista, mutta on hulluna mutsin äskettäin ostamaan hartialämmittimeen. Mutsi osti tuollaisen kaurapötkön mulle - tarkoitus oli lämmitellä mun lonkkia sillä. Mutta kuinkas kävikään, Kalle mystisesti kuulee toiseen huoneseen astikin, kun lämmitintä edes hipaistaan. On sillä hyvä kuulo! Ja sitten täytyykin tappaa pötkö ja piilottaa se jonnekin. Mutsi on jo luovuttanut - kaurapötkö on Kallen!
 Tässä Kalle on raahannut saaliinsa partsille.
|
10 000 plus!Sunnuntai 7.2.2010 klo 20:18 - Sulo ja Kalle Kamut, JEEE! ja KIITOS! Viikonlopun aikana ylitty 10 000:n maaginen raja - en olis ikinä uskonut, että musta tulee kuuluisa! Tosi nasta fiilis valtasi kropan ja sen kunniaksi otin pitkät nokoset ja söin vähän sushia. Kalle ei oo oksentanut pariin päivään, eli valoisalta näyttää silläkin saralla. Kohta pitää lähteä ulkoiluttamaan mutsia räntäsateeseen - kaikkea sitä itseään kunnioittava eläin joutuukiin tekemään mutsinsa eteen. Mutta nyt - ylätassu, kamut! Ja iso kiitos!
Meitsi tykkää lökötellä auringossa.
 Kalle taitaa olla myös vähän väsynyt. Ja tietenkin "uutistenlukija"-asennossa.
 Ollaan nykyään kuin mantteli ja häntä, tai maksamakkara ja kieli eli siis tosi läheisiä. Vaikeehan sitä on myöntää, mutta olis laiffi aika tylsää ilman omaa veljeä!
|
ViikkoraporttiPerjantai 5.2.2010 klo 11:15 - Sulo Aikamoinen viikko! Mummi on tosi sairas ja sen takia me ollaan jouduttu olemaan Kallen kanssa kaksistaan tosi paljon. Aika tylsää! Mutta tylsempää olis, jos ei olisi omaa veikkaa! Meidän huvit ovat:
Kalle on jatkanut oksentelua epätasaisen rytmikkäästi. Mutsi antoi sille Cuplatonia Napsun ja Reiskan vinkistä ja nyt jännittyneinä odotan, että saanko taas pian uittaa häntääni puklissa, vai pysyykö tavara sisällä.
Meitsi on onnistunut kerjäämään viime päivinä sämpylää ynnä muuta ihanan viljaista ja epäterveellistä. Valitettavasti herkku osui omaan anturaan, nyt kutittaa nenua taas! Mutta mutsi lupasi, että kutka menee ohi ja ei anna mulle enää "herkkuja", vaan oikeita HERKKUJA! Odotan siis öljymarinoitua lihaa tms.
Täytyykin nyt jatkaa pötköttelyä juhlavissa fiilareissa, nimittäin tärkein meinasi unohtua: ILOISTA RUNEBERGIN PÄIVÄÄ, runokamut ja kirjailijat, sanailyn ystävät ja haukahtelijat!
|
Helmikuu!Maanantai 1.2.2010 klo 10:45 - Sulo Heippa kaverit! Aamukävelyllä pohdiskelin asioita. Käveltiin ensin kortteli ympäri, esteettisesti tylsä reitti, mutta tuoksumaailmaaltaan kaikista parasta kommunikointiympäristöä. Haistelin varmaan viidettoista viestit ja jätin pari vastaustakin. Kalle päätti sivaltaa juoksussa pökäleetkin, vaikkei meillä ollut edes kiire. Kun kortteli oli kierretty ja aikaa kulunut noin 20 minuuttia, ohjasin joukkiomme rantaan. Olisin halunnut suoraan sinne, mutta kauhakuormaaja oli meidän pihalla oven ja rannan välissä, piti siis kiertää korttelisilmukka - ja mutsi varmaan kuvitteli, että tultais kotiin takapihan kautta, eikä käytäis rannassa. Ha ha ha ha! Sallikaa mun naurahtaa! Rannassa aloitin pohtimisen. Kalle kulki 15 metriä edellä ja hääräsi "kiireisenä", kuten aina. Meitsi istahteli, tuijotteli sinistä taivaanrantaa ja jäätä, runo poikineen pääsi ilmoille. Tuntui mukavalta! Mutsi antoi mun edetä rauhassa, vaikka sen mielestä "eteneminen" ei kuvastanut ollenkaan mun istuskelua. Lopulta maiseman ihailuni palkittiin - namilla! Mutsi siis alkoi huutamaan, että NAMIA NAMIA ja taputteli taskuaan. Tietenkin hölkytin hissukseen karkille. Otin namusen jauhettavaksi, istahdin ja jatkoin pohdiskelua samalla namusta pureskellen. Kalle vetää karkin suoraan kurkusta alas, vauhdissa. Mä haluan nauttia, pysähtyä ja pureskella. Mutsi käveli taas eteenpäin, Kallen kiskoessa muka kiireisenä. Meitsi istui kuin mietiskelevä Buddha Koiranen ja sain kuin sainkin takamukseni painamaan vähintään kuusikymmentä kiloa. Taas kutsuttiin namille. Näin edettiin rantareitti talomme kohdalle. Hip hei! Kuka väittää, ettei mietiskelyllä muka saavuteta hyviä tuloksia. Pitkä ulkoilu JA namuja! Kalle, bow down - sulttaani rulettaa! |
Uusimmat kommentit
Krooh Napoleon 18.3.2010 21:33
Krooh Reiska 18.3.2010 21:32
Krooh Vilma 18.3.2010 21:22
Sisäelimet sentään! KALLE 18.3.2010 19:09
Sisäelimet sentään! Napoleon 18.3.2010 17:56
Sisäelimet sentään! Napoleon 18.3.2010 17:55
Sisäelimet sentään! Reiska 18.3.2010 17:52
Sisäelimet sentään! Napoleon 18.3.2010 17:50
Sisäelimet sentään! Vilma 18.3.2010 12:03
Sisäelimet sentään! mummo 17.3.2010 19:09