Vuosi paketissa!

Torstai 31.12.2009 klo 9:48 - Sulo

Mulle kerrottiin, että tänään on vuoden vika päivä, joten aattelin vähän kertailla kuluneen vuoden huippukohtia. Tämä vuosihan on ollut mulle tosi vaiherikas, niin hyvässä kuin pahassakin. Tässä parhaat palat ja vuosi tiivistetyssä paketissa:

Tammikuussa meikäläinen oli 7-kuukauden ikäinen, takana eka ja vika näyttely ja nenä oli koko ajan tukossa. Aika söpö olin silloinkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun suosikkilelu Nasu oli mulla jo silloin - yhä isona poikanakin nukun usein Nasun kanssa. Tammikuun aikana mun terveys romahti ja helmikuun alussa jouduin leikkaukseen HauMauhun. Se oli kauhea kokemus, mutta sen jälkeen pystyin taas hengittelemään paremmin. Helmi-maaliskuun ajan mun sieraimet olivat ihan pinkit ja säikähtelin lumiukkoja.

Pääsiäisenä olin ekaa kertaa hoidossa mummolla ja papalla kolme yötä. Se oli mutsille aika jännää aikaa, kun se soitteli koko ajan mummolle ja kyseli musta. Mutta mulla oli kivaa! Mummo piti sylissä parvekkeella niin, että näin tarkkaila pihamaata ja riehuin niin villinä, että iskin pääni seinään kerran. Mummolla ja papalla, sekä tietenkin mummilla vierailut ovat olleet vuoden kohokohtia muutenkin, bring on the ham! Pääsiäisenä mummo kuvasi mua aika paljon, niin kuin yleensäkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tahdon vain sanoa: asetelma ei ole minun keksimäni!

Kevät sujui rattoisasti, kävin kaveritapaamisissa niemellä ja sain juosta vapaana. Ah, niitä aikoja! Vapaana olisi ihanaa mennä vieläkin... Huhtikuussa aloitettiin mutsin kanssa tämä mun blogi ja hauskaa on ollut! Kivaa, kun oon saanut näin paljon uusia kamuja ja hienon runoilijan kirjekaverikseni! Näin vetelin sikeitä keväällä - omassa rauhassani kuin sulttaani konsanaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten olikin aika juhlia 1-vuotissynttäreitäni toukokuun lopussa. Saavutin miehen iän iloisissa tunnelmissa kamutapaamisessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä tuohon aikaan jaksoin telmiä kavereiden kanssa ihan eri tavalla kuin nykyään - mutta toisalta, joskushan sitä on kypsyttävä rauhallisempaan käytökseen. Vaikka kyllähän sitä nykyäänkin kirmaisi, jos vaan kunto sallisi. Onneksi sentään vähän voi leikkiä, jos oikeanlainen kaveri vastaan tulee tassua paiskaamaan!

Kesäkuussa sain ihanan taikaviitan! Se oli viileä ja mukava, mun oma lempiviitta/alusta/peitto. Punainen, tietenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Taikaviitta viilensi ihanasti järsiessäni vaikkapa ydinluukiekkoa. Valitettavasti tuo mahtava viittani sai liikaa kultaista suihkua kesäleirilläni ja jouduin siitä luopumaan hajuhaittojen vuoksi. Varoitus kaikille taikaviitan omistajille: pissa imeytyy viitan sisälle pysyvästi! Ensi keväänä mutsi ostaa mulle uuden - lupaus on lupaus!

Kesäkuun lopussa edessäni oli taas uusi elämys - viikon ero mutsista!

 

 

 

 

 

 

 

Yritin hivuttautua matkalaukkuun, mutta en onnistunut. Luulin jo pääseväni mukaan reissuun, mutta mut vietiinkiin kesäleirille viikoksi! Vietin heinäkuun ekan viikon maalaismaisemissa kasvattajani kennelissä, suuressa pekelaumassa.

Heinäkuussa en ehtinyt edes nukkua kesäleirin univelkoja pois, kun jotain uskomatonta tapahtui. Mutsi-petturi kantoi kotiin veljen, Kallen!

 

 

 

 

 

 

 

 

Alku ei ollut kovin ruusuista - meitsi mökötti antaumuksella ja Kalle pelkäsi mua ja haukkui, murisi, hyökkäili ja kusi mun pedit. Mulla kesti valehtelematta pari kuukautta hyväksyä pikkuveli, mutta nykyään me ollaan ihan erottamattomat! Tuo kesän kestänyt mökötys johtui osittain myös mun kunnosta - aloin tuntea oloni tosi huonoksi ja heinä-elokuussa vierailin monta kertaa lääkärin luona. Ai niin! Vierailin heinäkuussa myös mutsin työpaikalla! Jeeee! Ne oli hyviä aikoja, aamukakka Espalle, päiväpissa Tähtitorninmäelle ja koko päivä mutsin pöydän alla - aina oli hyvä mieli käydä töissä! Elokuussa meille tuli mutsin kanssa eka yhteinen vuosi täyteen.

Syyskuussa me muutettiin ja niin ihanaa kuin oli saada lisää tilaa, niin en siitä silloin kovasti voinut iloita, sillä toinen keuhkoni lakkasi toimimasta samoihin aikoihin. Se oli pelottavaa aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

En oikein pystynyt tekemään mitään, edes hengittämään. Aloitin tuolloin syömään kortisonia ja astmalääkkeitä ja nykyään olo on toisenlainen, vaikka pakkaset ovatkin taas aiheuttaneet ongelmia. Kalle auttoi mua kuntoutuksessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppusyksystä me jo seikkailtiin rannalla ja tutustuttiin uusiin maisemiin. Vaikka muutettiin vain Lauttasaaren sisällä, niin meille jätkille muutos oli suuri. Kaikki vanhat kamut jäivät kilsan päähän ja uusia ollaan hankittu vähitellen. Kivaa on, että rantsu on nyt ihan vieressä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Me tykätään Kallen kanssa myös kulkea rattailla - kun saatiin hieno pirssi vain meitä varten. Mutta jos rattaat eivät ole mukana, niin onneksi aina pääsee syliin, jos alkaa väsyttämään, kuten lokakuussa kävi mulle - huomaatteko nahat silmilläni?

 

 

 

 

 

 

 

Kalle on oppinut todella loistavasti sen, ettei kävellä pidä, jos ei huvita. Ja ettei ruokaa syödä lautaselta, vaan kädestä. Meidän seikkailuihin kuuluu siis uusien kavereiden lisäksi myös mimmivierailut. Meillä on käynyt kylässä jo Sissy ja Ilona. Sissy pelkäsi meitä, mutta Ilona oli ihana - vaikka sillä menikin hermo Kallen lähentelyyn. Kuva joulukuulta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilonan äiti Tuula on käynyt meitä hieromassa kesästä lähtien ja antanut myös homeopaattista hoitoa mun hengitysongelmiin.

Joulu sujui meillä rauhallisesti. En oikeastaan muista edellistä joulua, vaikka kuulema sain silloin joulukylvyn. Mutta Kallelle tää oli ihkaeka joulupukin vierailu ja jätkä tykkäs selvästi lahjoista. Kuten mäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuosi vaihtuu ja meitsi on vuosi ja seitsemän kuukautta, Kalle yhdeksän kuukautta ja laumalla kaikki hyvin! Iloisella mielellä otamme vastaan uuden vuoden ja uudet haasteet ja toivotamme kaikille ihanille kamuillemme...

 

 

 

 

 

 

 

 

...HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2010!!!

Tarina metsän valtiaasta Sulosta ja ritarista nimeltään Kalle

Tiistai 29.12.2009 klo 13:01 - Tarina osat 1. & 2.

Olipa kerran komea ja kiltti uros, ulkonäöltään kuin leijonaprinssi ja luonteeltaan empaattinen runoilija. Nimeksi hänelle oli annettu Sulo, joka kuvastikin osuvasti kantajaansa. Sulo eleli suuressa pohjolassa villissä saaristometsässä. Aamuisin hän venytteli sammalpedillään, joi vettä janoonsa rannalla ja maisteli mättäillä kasvavia paprikoita ja lihapullia. Päivisin Sulo seikkaili saaressa, kiipesi yli kukkuloiden ja kahlasi meressä, temmelsi kavereidensa kanssa, kun niitä sattui kohtaamaan. Hän oli todellinen Yksinäinen Susi. Näin hänen päivänsä kuluivat iloisissa merkeissä, vaihtelua toivat lukuisat päiväunet pensaiden varjoissa ja vielä lukuisammat runot, joita tuo älykköseikkailija suolsi kaarnanpalasille ja pilvenhattaroille.

Sitten eräänä päivänä Sulon elämä muuttui täysin - ja yllättäen!
Aamuista paprikaansa jauhaessaan Sulo kuuli askeleita lähistöltä. Tai oikeastaan....pomppuja? Säntäilyä? Loikkia? Mikä siellä? Jänö? Sulo tarkensi haukan katseensa ja siirtyi mustikanvarpujen taakse väijymään lähestyvää kohdetta. Hän tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn jännityksestä, sillä hänen metsässään ainoat uhat olivat kettu ja lumiukko. Sulo jännitti lihaksikkaan kehonsa littanaksi maata vasten ja höristi luppakorviaan. Ja odotti.
"Kriks. Kräks. Doinggg." Suuren kuusen takaa säntäsi jotain tummaa, silmänräpyksessä tuo outo olio oli sujahtanut kiven taakse. Ketusta ei ole kyse, niin pomppivasti tuo olento liikkui. Eikä lienee lumiukostakaan, kesällä niitä harvemmin näkyy. Pian Sulon silmien eteen suihkahti vikkelä silmäpari. Olento ja Sulo tuijottivat toisiaan ja sitten - vaalenpunainen kieli alkoi nuolla Sulon poskea. Mitä ihm...."esittele itsesi", Sulo komensi kuninkaalliseen sävyynsä, ystävällisesti. Musta karvapallo sanoi nimekseen Kalle ja tulevansa kaukaa lännestä.

Kallellakin oli luppakorvat, muhkea turkki, pyöreät kiltit silmät, mutta sillä oli täysin musta turkki lukuunottamatta rinnusta ja toisessa etutassussa olevaa valkoista hansikasta. Kalle kertoi etsineensä laumaansa pitkään, seikkaileensa ympäri metsikköä ja sanoi Sulon näyttävän juuri siltä, kuin hänelle unessa kerrottiin lauman johtajan näyttävän. Hän jäisi seuraamaan Suloa kaikkialle!
Sulo kuunteli nuorta tulokasta ihmeissään. Ei hän kaivannut adjutanttia, varsinkaan pomppivaa, säntäilevää ja metelöivää nuorta  vesseliä, joka häiritsisi ajattelutyötä tunkemalla viereen ja herättäisi liian aikaisin leikkimään.

Päivät kuluivat ja Kalle pysyi. Sulo yritti jatkaa elämäänsä normaaliin malliin, mutta Kallea oli vaikea olla huomaamatta. Nuorelle urokselle piti näyttää paprikapaikat, juomapisteet, esitellä kavereille....koska tuo musta pörröpää oli päättänyt ottaa Sulon esikuvakseen, ei Sulon auttanut kuin vähitellen hyväksyä seuralainen pysyväksi laumakseen. Sitäpaitsi, oli oikeastaan aika hauskaa, kun saattoi alkaa miehekkään painin koska tahansa huvitti, eikä tarvinnut etsiskellä tuttavia ympäri saarta. Elämä hymyili kesäisen auringon myötä, Sulo ja Kalle uivat meressä, laskeskelivat pilviä rantakallioilla, Sulo runoili koivun alla ja Kalle jahtasi häntäänsä viereisellä niityllä. Sitten eräänä elokuisena yönä tapahtui jotain odottamatonta - Kalle heräsi aamuyöstä ja etsi katseellaan Suloa....joka oli kadonnut kuin ilmaan! Hajuaistikaan ei auttanut asiaa ja nuori uros alkoi paniikissa kierrellä yhä laajenevaa ympyrää nukkumapaikan ympärillä. "Uaaaaaaaaa" se ulvoi pelosta, "Sulo, missä olet?!"

Lue lisää »

Jouluiloa!

Torstai 24.12.2009 klo 6:00 - Sulo ja Kalle

Jouluiloa!

Monta sataa kiloa!

Karvatassulla läiskäsen lunta,

toivon ettei lahjat nää ole unta!

 

Mummolla ja papalla

 

 

Lahjaluiden kimpussa kotona

 

Jouluna syödään herkkuja meillä,
ehkäpä joululuita järsitään myös teillä!
Pappa kinkkua suuhumme heitti,
mummo riisipuuron jouluisen keitti.
Kamuille toivotamme aikaa omaa,
viettäkää ihanaa joululomaa!

Karvatupeet hangessa

Keskiviikko 23.12.2009 klo 13:29 - Sulo

Jep. Lunta on sikapaljon ja se on aika nuoskaista. Päätettiin Kallen kanssa hypätä vierekkäin hankeen - kai koska aikasemmin ollaan voitu pomppia lumessa. Nyt sitä on niin paljon enemmän, että yksi hyppy riitti. Ei pomppastu jatkoa. Jäätiin siis jumiin! "Toinggggggg". Vain kroppamme yläosat näkyivät ja silmät tietenkin, onneksi mutsi pelasti ja nosti meidät irti.

Rannassa oli viileetä, tuuli on kuin ruoska. Meri ei enää houkuta meikäläistä, mitä nyt esteettisesti. Pysähtelen ihastelemaan näkyä, mutta ei tee mieli enää mennä kastelemaan tassuja tai juomaan hyistä vettä. Näky tänään: harmaansininen aava, jolla kelluu jäälauttoja ja ranta on jo jäässä. Veden pinnalla jäistä hilettä. Ja 16 vitivalkoista joutsenta ympärillään sorsien palveluskunta. Epäilen kokoontumisajoa etelään, mutta en voi olla varma - eivät kuullet huutojani. Eikä niillä näy olevan edes korvia! Mun mielestä joutsenillekin sopis luppakorvat.

Adjö!

Ilona

Tiistai 22.12.2009 klo 19:08 - KaLLe

TERE!

MEillä käVi tänään iHANA liKKa kylässä. Ilona! Tuula, meiDän hieroja toi Ilonan kylääN ja kivaa oli. Meitsi oLis halunnuT seurata tyTTöä nenä kiiNNi peBassa hela tideN, mutta Ilona ei siLLEen diGannut yhtä palJon. Tunne ei ollut moLemminpuolinen. Mutta mä EN luoVuttanut!

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikös ooKKin suloiNEN tää ILONA!!!!!!! PunaNen rusettiKin!

Ja mikä paRasta, tosi oma-aloiTTEinen ja reipas mimmi. Seikkaili ympäRiinsä ja tajus heti siSään tultuaan ryNNätä meidän ruokakipoLLE - alle kolmeSSa sekunnissa ehti vetää napSuja nassuun. RespecT! Tyttö muN makuun!

Sulo mököTTi - se on ollu kipEENä ja ei pySYny meidän peräSSä, kun on hidas könTys eli meni nurKKaan mököTTämään. Kyllä se väliLLä kävi moikkaaMAssa, mutta rauhALLinen mammanpoika tuo isoVeli on. IlonA tyKKäs enempi Sulosta, eiKS oo kummalliSTa?

Lisää kuVia on valokuva-albumissA "joulukuu"-kansiossa, mutta tässä vielä kuVa diiVasta ja urOKsista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulo haLus olla heRRAsmies ja antaa IlonaLLe siankorVAn. En toHtinu olla eri mielTä, joTen ihailtiin vaan kaunotaRta meidän tyynyllÄ.

Maratoonarit

Maanantai 21.12.2009 klo 9:52 - Sulo

...tai oikeestaan hiihtäjät! Aamukävelystä tulikin aikamoinen seikkailu, nimittäin lunta on aivan mielettömän paljon, jotain korvanlehtiin asti ainakin ja käveltiin vielä pitkä lenkki. Pidempi kuin viikkoihin!

Kaikki alkoi maksamakkarasta. Katselin unisin silmin mutsin hidasta aamuliikehdintää. Tänään kaikki tuntui erilaiselta, jotenkin hitaammalta. Katseeni tavoitti luun ja aivoissani alkoi muhia suunnitelma. Nappasin luun tassujeni väliin ja aloin järsimään sitä lähes raivokkaasti. Tunsin unihiekkasten lentelevän aivoistani atmosfääriin ja ruumini heräsi päivään. Yleensä virkistyn vasta ulkona, mutta nyt tunsin vereni virtaavan miehekkäästi jo ennen ulkoilua. Mutsi huomasi virkeyteni ja ymmärsi tarjota maksamakaraa ennen lenkkiä, kun muina aamuina suostun syömään vasta myöhemmin. Tänään maistui. Hotkin herkut alta aikayksikön ja vetreydyin entisestään. Tuo kreivien ja sulttaaneiden herkku toi energiaa ja olin valmis seikkailuun!

Ulos!

Mikä lumimäärä, mikä riemu. Kepeää, ihanaa lunta silmänkantamattomiin. Suuntasimme tavallista reittiä rantaa pitkin, mutta siihen normiaamu päättyikin. Vastaan tuli nimittäin kymmenittäin kavereita: Cleo ja Hamlet muutama mainitakseni. Seurallisina tyyppeinä tietenkin juttelimme jokaisen kanssa. Törmäsimme myös pitkästä aikaan Oskuun! Siitähän riemu repesi, me nimittäin kävelimme Oskun kanssa lenkin - mentiin ihan etelärannan kautta. Oskun kanssa me osataan mennä hienosti eteenpäin, ollaan kuin kolmen kopla konsanaan! Yleensä kimpassa kävelystä ei tule mitään, vaan seurustelu täytyy hoitaa kohtaamispaikalla. Hieno elämys siis vilistää eteenpäin kaverin kanssa!   T i e t e n k ä ä n en suostunut syliin, vaikka mutsi välillä yritti kantaa.

Oskun lähdettyä kotiin tapasimme vielä Ellin. Ihana tyttö! Me istuttiin Ellin kanssa vierekkäin - mä ja Elli - ja Elli välillä lätkäs ison tassunsa mun päälakeen tykkäämisen merkiksi. Meni tosi hyvin, jätkät! Siihen asti, kunnes Kalle pilasi kaiken. Kalle alkoi nylkyttämään Elliä joka ilmansuunnasta. Elli katseli typerystä vain hetken ja lähti kotiinsa luoden peräänsä kaipaavan silmäyksen MULLE! Tietenkin pikkuveli pilaa mahikset kunnon romanssiin ja nyt se toope väittää Elliä HÄNEN tyttöystäväkseen, koska ikäänkuin otti kontaktia. Argh!

Ulkona raittiissa ilmassa aika riensi ja tunnin päästä lähdöstä olimme takaisin alkupisteessä - keittiössä. Meikäläisen piti ihan sanoa kova sana: "HAU!", kun ei muonaa alkanut naparetkeilijälle tippumaan tarpeeksi nopeasti. Ja sitten - mikä pettymys! Ihan skeidaa murkinaa tuli eteen, jauhelihaa ja riisiä. Yök. Eilen se oli jees, mutta oletin saavani vähintään porsaanfilettä tuollaisen aamulenkin jälkeen. Pakko siis mököttää, kunnes mutsi tajuaa juonikuvion.

Päivälepoa siis!

 

Kalle on hoopo!

Sunnuntai 20.12.2009 klo 13:02 - Sulo

Argh! En kestä Kallea nyt yhtään!!!!

Sillä on karmea murkkuikä päällä, luulen. Yrittää nimittäin KOKO ajan nylkyttää mua. En kestä! Tuntuu, että selkään on kasvanut epämiellyttävä nylkyttävä kuusikiloinen järkäle kiinni. Mutsi tietenkin auttaa aina kun huomaa ja komentaa Kallea. Kalle tottelee, mutta heti kun mutsin silmä välttää, se hyökkää taas kimppuun. Ahdistaa....

Lisäksi pakkaset ovat pistäneet mun keuhkon koville ja olo on tukala. Makaan sellaisessa mytty-asennossa ja luon surumielisiä katseita mutsin suuntaan. Elämä on kakkaa just nyt!

Ainoo hauska sattumus kävi aikasemmin tällä viikolla, kun käytiin eläinkaupassa ja unohdin tämän vain kertoa silloin kun raportoin visiitistä. Siellä kaupassa oli kultainennoutaja julisteessa tiskin alapuolella mainostamassa jotain tuotetta. Siis kuva! Kalle murisi ja haukkui pelosta sen julisteen edessä. Raasulla ei oo kaikkein terävin nuppi.

Ja tavallaan on. Se nimittäin esittää kilttiä nykyään, kun joku kurkkaa mitä touhuillaan. Sitten taas jatkaa mun ärsyttämistä. On oppinut, ettei siitä hyvää seuraa, jos jää kiinni. Grrrrr....vielä mä jonain päivänä sanon sille. Ehkä.

Aina ei oo pekeuroksellakaan hyvä päivä ja tänään mua nyppii. Mutsi väittää, että kohta tulee kiva ylläri, mutta arvatkaa uskonko sitä. On tarpeeks monta kertaa kuultu "namia" ulkona ja huijausta on ollut 99%:a kerroista.

Jatkan mökötystä ja kurjuudessa kieriskelyä. Heippa vaan.

Kolmijalkanen kinkku ja eläinkauppareissu

Torstai 17.12.2009 klo 19:33 - Sulo

Heippa vaan, kamut!

Päivän kuulumiset tässä. Ensinnäkin aamupäivällä törmättiin ihanaan pimuun. Siis IHANAAN. Se oli valkoinen, siro, söpö ja sillä oli vaan kolme jalkaa. Mua ei haitannut, tuijottelin vaan sen ruskeisiin ihaniin silmiin ja mietin lemmenlurituksia. Kalle meni suoraan asiaan ja oli vähän liiankin intona siitä, ettei jalka ollut tiellä. Pimu ärjäs pennun kauemmaksi ja jatkettiin romanssin nupun kehitystä. Ei sitä kauaa kestänyt, kun meidän tassut alkoivat jäätyä ja piti lähteä. Siis mun ja tuikkusilmän, Kallehan on osittain husky tai jotain, kun tykkää kylmästä.

Iltapäivällä päästiin eläinkauppaan. Valkkasin valkoisen luun ja hammasharjan. Kalle otti samanlaiset. Kotona mun piti taas mennä sohvalle syömään hammasharjaa, kun Kalle muuten olis ominut molemmat itselleen.

Meinasin vähän, että olisin tarjonnut hammasharjaa sille pimullekin, mutta sitten söin sen kokonaan.

Nyt jotenkin unettaa. En tiiä oonko maininnut viime aikoina, mutta oon taas löytänyt Nasun! Siis mun vauvalelun pentuajoilta. Tajusin, että kun otan uniotteen suulla sen kärsästä ja leivon samalla sen masua unisena, niin saan tosi hyvät unet! Onks tää noloo tai pentumaista? Ei mun mielestä, enkä aio lopettaa. Tosimies uskaltaa nauttia elämästä!

Ai niin. Kalle varasti tänään hyllystä kuulokkeet. Se tursotti itsensä kapeaan hyllytasoon ja sai varastettua saaliin. Se on aikamoinen saalistaja, tuo veljeni. Mutsi sanoi, ettei voi jättää mitään alatasoille, ellei halua niihin Kallen hammasmerkintöjä. Kalle ylettää myös varastamaan olkkarin pöydältä - siitä oon kade. Onneks se varastaa yleensä niin paljon kaikkea, että mäkin saan.

Pitäis oikeestaan suunnitella jotain juonia, eikä tuhlata aikaa aina vaan painimiseen ja edes takaisin kirmaamiseen...tai siis...mitä mä puhun! Oon varmaan jauhohumalassa Kallen varastamasta leivästä. Kirmaaminenhan on elämän suola!

Lumimiehet!

Tiistai 15.12.2009 klo 19:42 - Kalle

LunTa on ihan siKAna! Sulo juokSEe täysillä ulkona, en pysy peräSSä. Sit sen keuhkoSTa kuuluu ääni ja naamaa ei TunniSTa kun musta muffinssi onki valkoNen ja se vaan nauRAa ja kiRMAA!

PäiväLLä Sulo sai meidät ylimääRäselle lenkille, kun hanKKi ripulin. Sitten mä okSEnsin kotona pari kerTAa. Onks lumi myrKKyä? Ei kai...

Mä uppoSin lumEEn kokonAAn keRRAn. Sulon tassut jääty ja se kaatu kyljElleen ja nosTEli takatassuja ilMaan ja muTsin piti kanTAa sitä ja lämmiTTää jalkoJa. Meikä tykkää viiLeestä, ei oo kuuMA! Voi kiVasti merkata jokaiSen puun ja tolpAn.

Mulla on uudet vaLjaat, muSTat TIETTY! Sulolla on punaSet. TiettY!

Oon mieTTiny, että mä oon tosi herkkä poika. Ja sitten myöS toSi juLma, noPea, noTkea saaliSTaja! HyppäSin tänääN kuuden puTken yli juoStessani ja muTsi kiRkui innoiSSaan. Ei sattuNu, kosKa mä HyppääN toDella korkealle ja helpoSTi. Mä voiTTAisin KAIKKI agilityssÄ! JA pyydystäiSin kaikki fasaaNit, jossei sitä valjAsta olis! Mutta sillon kun en oo PETO, niin oon aika hellämieLinen jäTkä, vähän suruiNEnkin joteNki. Sulo taaS on runomieS ja vaik se on saiRAs niin sillä on toSI iloiNEn sydäN. Mä tykkäÄN veljEstä.

Heippa!

Riemua lumesta

Maanantai 14.12.2009 klo 7:59 - Sulo

Wiiiiiiiiiiiiuuuuuuuuuuuhhhhhhhhh!!!!!!!!

Täällä on vihdoin kunnolla lunta! Ihanaa, valkoista, kevyttä, maistuvaa, hauskaa lunta! Illalla saatiin ensimakua ja kirmasimme Kallen kanssa villeinä ympäriinsä, opetin Kallen syömään lunta juoksemisen yhteydessä (lana-tyyliin) ja dippaamaan pään kokonaan lumeen.

Aamulla vaan parani! Lunta oli tullut lisää ja sitä sataa tälläkin hetkellä. Mahtavaa! Taas meni koko lenkki juosten ja vahingossa mutsi sai määrätä reitinkin, kun intoiltiin vaan lumesta ja juostiin ihan minne vaan - siis myös sinne, minne mutsi osoitti. Ei tuu toistumaan.

Lumi maistuu ihanalle. Lumi ei tuoksu millekään eli ei tarvii haistella niin hulluna joka kantoa ja keppiä. Voi vaan antaa mennä ja sydämen riemulla telmiä broidin kanssa. Vihdoin, talvi!

Statistiikkaa

Perjantai 11.12.2009 klo 12:31 - Sulo

Tervehdys!

Eilen olikin jännä päivä, kävimme nimittäin eläinlääkärillä! Mentiin tietty koslalla eli meikäläiset pääsivät vaunukyydillä. Menomatkalla tosin mua kiinnosti nuuhkia puskat ja kivet ja kun mä oon kuiteski aika roteva äijä, ei mua niin vaan kiskota hihnasta eteenpäin. Oltiin myöhässä noin 10 minuuttia. Tietenkin rynnin sisälle kuin höyryjuna, muistin nimittäin vain sen, että sisällä on tarjolla The Napsuja eli sairaan hyviä peruspalletteja. Vedin niitä kitusiin sellasta vauhtia, että se olis voitu tulkita joko syömishäiriöksi tai huonoiksi kotioloiksi. Ja sitten vietiin Kallea.

Kuuntelin tuolin alla pienen pienenä myttynä Kallen kirkumista. Välillä oli hiljasta, kunnes ulvaisu taas värisytti kehoani pelosta. Broidi huusi oktaavia vaihtaen niin sydäntä särkevästi, että pelkäsin jo pahinta. Leikkaus ilman nukutusta!

Jätkä kuitenkin käveli omin jaloin ulos tyrmästä ja alko heti herkuttelemaan napsuilla! Muisti taitaa olla aikas lyhyt. Sitten se meni makaamaan vaa'alle kuin hieroakseen tuota painoa mutsin muistin syövereihin. 8 kk ja 5,8 kiloa täyttä pekingesin lihasta.

Jouduttiin odottelemaan aika pitkään - meillä meni reissussa yli tunti, kun oltiin myöhässä ja lääkärillä oli jo toinen potilas. Mutta sitten kävi kutsu mulle. KÄÄK! Yritin piiloutua, hanata vastaan, kaikkea...mutta mutsi kantoi mut tyrmään. Ottivat verikokeen etanavauhtia, siis todella hitaasti ja piinaavasti. Meitsi on kuitenkin upseeri ja herrasmies, joten pidin vain tassua esillä nätisti ja katselin tuskaisena veren valumista tippa tipalta tuubiin. Onneksi kaikki arvot olivat ihan kohdillaan, eli maksa ja munuaiset toimivat normaalisti. Yritin sitten taas kiivetä mutsia pitkin sen olkapäälle, mutta ei auttanut. Vuorossa kynnet ja itkin vain hiljaa muutaman kohdalla, periaatteesta. Suretti olla taas käsittelyssä.

Onneksi päästiin sitten kotiin, ahdisti odotella joka välissä ja pohtia, onko jotain vielä edessä? Meitsin paino vaivaset 7,5 kg. Lääkäri kysyi mun masusta, että onko ollut tälläinen "pinkeä" kuinka kauan...jumangauta! Että onko niinku nestettä kertynyt elimistöön. Mutsi sanoi, että eiköhän se ole maksamakkaramaha ja asia kuitattiin sillä. Myönnän, vyötäröni on taas saanut kimmoisaa lihasta syksyisen sairastumislaihtumisen jälkeen. Onneksi lääkäri totesi, että olen kuitenkin normaalipainoinen, eikä toimenpiteisiin tarvitse ryhtyä. Sanoi: "Sulo nauttikoon elämästä!". Tai ehkä se olikin mutsi. Keuhkoääniä ei kuulunut toiselta puolelta, joten ihmeparantumista ei ole tapahtunut.

Lähdin riemuiten ulos tuosta pirullisesta paikasta. Miksi, oi miksi tarjoavat napsuja ennen piinaa?

Tässä vielä bodybuildereiden lukemat:

• Kalle: 8 kk, 5,8 kg
• Sulo: 18 kk, 7,5 kg
• Mutsi: satoja kuukausia, tosi iso
• Kurre: 15 kk, yksi rasta jäljellä, musta silmä, vanupoistuma 10 g

Summa summarum - lounas kevenee ja yritämme jättää päivämaksiksen väliin ja katsoa mitä keuhko vinkasee. Mukavaa perjantaita kaikille kamuille!

Insinööri ja assistentti

Tiistai 8.12.2009 klo 17:24 - Sulo

Okei, tajusin vasta nyt mitä Kalle on mennyt tekemään! Törkeetä julkaista musta kuva kellimässä....missä ovat tekijänoikeudet?! Missä on PIKKUveljen kunnioitus?!

Tässä totuus. Meitsi laski meripeninkulmia ja karikkoisten reittien välttämistä suhteessa auringonlaskun kauneuteen ja broidi...no, broidi otti saneluni vastaan ja yritti kirjata tietoja ylös.

 

 

 

 

 

 

 

 

Huomioikaa - meikäläinen yritti keskittyä ja työskennellä paparazzin häirinnästä huolimatta - sihteerikkö tais jumittua ajatuksiina. Muistiinpanot jousivat nimittäin mappi ö:hön jälkikäteen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään muuten ihastuin ja masennuin. Ekaks sis tapasin ihanan mimmin, joka kellistyi mun katseeni edessä ja sain kunnolla haistella sen juoksutuoksuja. Ja koska mua ei nolota tunteiden näyttäminen, jäin itkemään tytön perään oikein sydämeni pohjasta. Loppulenkki meni joten kuten, aina välillä piti katsoa taaksepäin ja ulvaista kaipuusta. Kotona iski sitten depis, nyt ikävöin vain silmät suruisina ja muistelen tuota ihanuutta, jonka kerran tavata sain.

Viikonloppu kuvina

Sunnuntai 6.12.2009 klo 13:49 - Kalle

Moi!

Tässä lauaNtain kohokohTA!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

Eli Sulo meni auttamaan mutsia lakanoiden vaihdossa ja mä menin tietty veljen viereen. Mulla on seLLAnen viikonloppu, että tahdoN olla kokoajan veikan viekussa. Unikin maistuu paremmalle, kun kylki hipoo Suloa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntaina piti jatkaa samaLLa linjalla, tietTY! Seurasin veljeä joka paikkaAN ja muTsi nappas jossain väliSSä kuvan todisTEeksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun mieleStä tämän kuVan nimi on "nojaus", mutta Sulo sanoo että "nolauS". MikS? Pehmee oli tyyny leuan aLLa!

Sitten tuliVatkin mummo ja pappa KylääN ja toiVat peDin!

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulo säntäS heti kieHnäämään naamaanSa koppAAn ja mä hyppäSin kuin heiNäsirKKa perään!!! Oli KIVAA!!! Saatiin myöS aluSTa partsille, tollaNen kukiKas ja pehMEä. Aika Sulon tyyliNen!

Tässä vielä kuVa ItsenäiSyynPäiVän raToksi ja harTaudeksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

HyVää SuoMen 92-vuoTis itsenäiSyyspäiVää kaikiLLE! Tää on mun eKA ja Sulon toKA ja me oLLAan kanS iTsenäisii jäTkii!

Pakkasukko puhaltaa

Torstai 3.12.2009 klo 8:02 - Kalle

MoiKKA!

Enää ei taSSut kastu ulkona, mikä on kiVaa. Mutta aamulla oli niin kylMä tuuli, että tassut meinAs jäätyä kiinni maaHan. Haluttiin Sulon kanssa turVaan puistonpenkiLLe istumaan, niinku kesälläkin, mutta se oli ihan jääSSä se penkkiKin. Mun kieli meinAs jäätyä kiinni, kun aloin maiStelemaan sitä. OnneKsi Oskari köpöTTEli ohi ja neuVoi, ettei kannata jäädä iStuskeleMaan...voi nääs kulkUset jäätyy kiinni!

Outoa on, että mulla on kokoajan kuuma sisällä. Haluisin asuu parveKKeella! Jos oon sisäLLä niin meen raapimaan ovea. Kyllä se joskus aukEaa, kun jaksaa raapia. Ja läähättää kieli pitkänä saMalla.

Eilen söin pokkaNa Sulonkin pihVin. Se vaan haukku vieREssä! Hahaha! Jäin kiinni, kun muTsi tuli kaTSomaan mitä Sulo haukkuu ja meiTsi nuoleskeli huuLiaan veikan lauTAsen vieressä...huonompi juttu, Sulo sai sitten käsiSyötöllä jauhelihaa ja mun piti kattoo vaan viereStä.

SaaliStustietoa: oon pyyDystänyt tämän viikon aikana jo kolME hanSkaa, kakSi villasukkaa, kolme tavaLLista sukkaa ja muTsin uuden tupSupipon. Sulon kaa jaoin piPon, reviTTiin yhDessä irTi lankoJa tupSusta. MuTsi ilahTui!

Heippa vaan! SulolTA terkkuja. Se on ihan mammAnpoika, mä oon Itsenäinen SaaliSTajaUros!