Juhlapäivä

Maanantai 30.11.2009 klo 9:10 - Sulo

Hola!

Meitsi on tänään puolitoistavuotias! Tico tico! Syytä juhlaan! Onneksi hierojamme Tuula tulee kohta käsittelemään kolottavia, vanhoja luitani. Hehehe! Oon hyvällä tuulella. Aamulla tosin kävely ei meinannu sujua ja mutsin pitikin kannella mua etapilta toiselle. Mutta meikäläinen ei anna minkään masentaa - katselin välillä lintusia, yritin tähystää merta (näkyi vaan mustaa) ja kuulostelin kavereita. Nähtiin Oscar, onneksi.

Lenkit, joilla ei tuu yhtään kamua vastaan ovat B-luokan lenkkejä. Oscar haukkui jollekin tyypille ihan kreisinä. Me mentiin hyppimään sen nenän eteen ja - silenzio! Me ollaan kamuja! Itse en kannata kellekään ärjymistä, mutta kaikki eivät jaa solidaarista elämänasennettani. Kallekin toisinaan haukkuu, mutta yleensä a.)pensaalle, b.)kannolle tai joskus jopa c.)lapselle. Eli raukka pelkää. Se on vähän säikähtänyt tyyppi, vaikka silleen pelottava ja komea ilmestys onkin.

Aloitamme juhlapäivän vieton siestalla. Mukavaa maanantaita, kamut!

Njam njam njam

Sunnuntai 29.11.2009 klo 12:36 - Sulo

Löysin taas pitkästä aikaa siankorvan ilot. Possun korvanlehti on parasta sunnuntaiherkkua!

Kallekin on samaa mieltä ja koska korvia oli vain yksi, piti mutsin leikata se kahtia.

Palvelija joutui välillä avittamaan - tai siis annoimme hänen auttaa!

Prinssi koulutuksessa

Lauantai 28.11.2009 klo 7:37 - Sulo

Sulttaanin ylpeydellä ilmoitan: prinssin koulutus sujuu aikatauluissa ja käytös alkaa olla hyväksyttävällä mallilla!

Hurraa, Kalle!

Pykälä 1: Ravinnon laadun tarkkailu - läpäisty

Pykälä 2: Palvelijalta odotettava tarjoilu ruokailtessa - läpäisty

Pykälä 3: Palveluskunnan herättäminen kello 6.00 jokaisena viikonpäivänä - läpäisty harjoitteiden jälkeen

Pykälä 4: Mökötys "kauppaan" poistuttaessa - läpäisty

Pykälä 5: Esineiden kätkemisen alkeet - läpäisty

Seuraavana vuorossa tervehdyksen opettelu, kuinka kellahtaa selälleen vastaanottamaan masurapsutuksia aina palvelijan ohittaessa palatsin ylimystön.

Viikon huomautus koskee prinssikokekaan liian suurta intoa sännätä keittiöön kutsusta "maksamakkaraa!". Palvelijaa kuuluu lähestyä maksimissaan pari laiskaa askelta, jäädä makaamaan olohuoneen/eteisen (keittiöön asti meneminen kielletty rangaistuksen uhalla!) maton päälle ja odottaa maksamakkarapalan tuomista huulten eteen. Toistaiseksi Kalle on tämän unohtanut mulkoiluistani huolimatta. Tätä koulutustahan ei anneta huvin vuoksi - tässä on yhteinen etu vaakalaudalla, jos jätkä ei opi nopeasti!

Apina!

Perjantai 27.11.2009 klo 7:57 - KaLLE

Mä oon ihAn eläin! Siis apina! Tiikeri! Jänö! Norsu!

Sulo kaivoi kuoppaa koppaan, mä menin siihen korkean laidan puolelle ja hyppäsin koppaan Sulon YLI notkeasti ja kevyesti kuin pantteri! Ja juoksu...heh...ei voida EEs verrata Suloa ja mua. Sulo köpöttelee tai pomppii ja mä - mä singahdan kuin inkan tUlinen nuoli! Voisin juosta vinttikoiran kumoon. Jos uskaltaisin. Ja entäs voimat, meikäläinen kun hampaansa lyö KuRReen, ei sitä saa irti millään. Paitsi ehkä kutittelemalla masusta.

Joo, mä on totisesti superpeke! Sulolla on vaan yksi vahvuus ja se on rohkeus. Pakko myöntää. Sulo rakastaa seikkaiLuja. Sen silmiin syTTyy liekit, kun mutsi sanoo yllättäen "mennäänkin tänne SEIKKAILEMAAN" ja Sulosta näkyy vaan tupsu. Esimerkiksi meidän kellari. Mua pelottaa se niin paljon, että meen makaamaan aivan lituskaksi lattialle ja jähmetyn päästä varpaankynsiin. Sulo vaan riehuu ja seikkailee siellä käytävillä ja yrittää tulla hakemaan mua messiin.

Mitä hyötyä on nopeudesta, vahvuudesta ja kovasta haukkuäänestä, jos ei uskalla tehdä mitään? Oon rohkee kotona, kun varastan Sulon luut ja pesupallon. Sulo on rohkee ulkona. Ollaan me hyvä tiimi!

Palatsikoira kouluttaa

Tiistai 24.11.2009 klo 12:51 - Sulo

Jep. Ekaks pitää kertoa terveysasiat: antibioottikuurilla ollaan! Nyt syön maksamakkaralla päällystettyjä namusia yhdeksän päivässä. Lauantaina aloitin uuden kuurin ja viime yönä tuli pissa sänkyyn. Omalle tyynylleni siis. Mutta se siitä! Asiaan.

Palatsikoiran koulutukseni jatkuu, tarkoittaen tietenkin palvelijoita ja orjia. Oon nyt viime päivinä keksinyt, että en ole aiemmin vaatinut tarpeeksi! Siis, nyt teen tätä koko ajan: rapsutan mutsin jalkaa tai nousen takajaloille sitä vasten. Mutsi ei tajuu mistä on kyse, mutta lopetan vasta, kun se on lattialla mun seurana.

Joo, eiks oo näppärää! Tossa loppuviikosta hoksasin, että mähän oon keisarillinen koira ja päästänyt siis orjani ihan liian helpolla. Ei muuta kuin tassu heilumaan, jos meinaa telkkari kiinnostaa enemmän kuin mä! Sitten kun saan mutsin lattialle, niin ollaan kumpikin ihmeissämme. Otan vastaan rapsutuksia, mutta saatan myös aloittaa vaikkapa järsimään luuta itsekseni....kunnes mutsi nousee lattialta, jolloin pitää heti mennä kouluttamaan taas tassulla.

Kalle ihmettelee, mutta ottaa opiksi, tiedän.

Muuten, aamulla ei suostuttu kävelemään ulkona, kun oli märkää ja satoi. Mutsi kantoi meitä puun luota toiselle.

Yläfemma, kamut!!!

Flunssaa ja lätäköitä

Perjantai 20.11.2009 klo 10:43 - KaLLE

MoiKKA!

Mua on mökötyttäNyt jo monta päivää. Tyhmää, kun ulkONa on harMaata ja lätäköiTä ja mutaa ja taSSut jäätyy ja ne peStään JOKA kerta sisäLLE tulleSSa! InhoTTAa olla turKKi märkänä kokoajan. Sulo on saanut taaS fluNSSan. Se yskii ja niiSkuttaa räkää. Tänään kuulin, että ollaan koTona ja vietetään lepopäiVä. Hyvä!

MikSei tänne tuu lunta, niinku muuAlle?!!!

KaiKKi on ihan TYHMÄÄÄÄ!!!!! En leiKi! En anna rapSuttaa masua! En nosta leuKaa maasta! En syö TYHMÄÄ ruoKaa! En ala miTään!!!

Ei tee mieli edes riehua.

Ja miKs mulla jää kakka aiNa pyllyyN sisäLLe ja maha tulee kipEEks. EpiStä!

Hyvää syySpäivää vaan kaikille toivOO KaLLe Kovamaha SöpönaaMa SyksynvihaaJa HipSiäinen!!!!!!!!!!

Mä tykkään...

Keskiviikko 18.11.2009 klo 16:46 - Kalle

...tehDä pesää!

Teen peSän lattiaLLe, matolle, vessaan, iHan mihin tahanSa! Se on kiiVasta ja mieheKästä menoa, kun meiTsi sutii etutassulla menemään!

Kumma kun pesä ei ikinä oo valmiS!!!

Ai miten niin se on vaan liKKojen puuhaa? Ei toSiaan ole! Mä teen He-Manin peSiä!

Me jätkät!

Tiistai 17.11.2009 klo 19:12 - Sulo

Okei, maailman hauskinta on...aamukävelyt! Tänään päästiin erikoisen pitkälle lenkille ja ohjasin meidät rantareittiä metsää kohti. Haisteltiin, tehtiin parit kakat pilkkopimeässä (mutsi tartteis taskulampun, että bongais pökäleet) ja fiilisteltiin eteenpäin. Tosi monta kamuakin tuli vastaan. Kun päästiin tarpeeksi pitkälle, niin pistin stopin. Tupsupylly maahan vaan ja koko seitsemän kilon lihasmassa polkuun kiinni. Ei vaan huvittanut. Sitten kun vihdoin huvitti, niin päätin, että menemme samaa reittiä takaisin. Tiesin, että koti alkoi olla jo lähellä toisessa suunnassa. Paluumatkassa kestikin sitten, päivä ehti nousta meidän köpsötellessämme. Vuorotellen Kallen kanssa pidettiin vauhtia yllä eli käytiin makaamaan ja katseltiin merelle. Tunti ja 40 minuuttia oltiin ulkona, vaikka kuka sitä laskee!

Voi pojat, tuon jälkeen meitä nukuttikin. Ei edes jaksettu normaaleja painisessioita, vaan kaaduttiin vaan tyynyillemme suorilta jaloilta. Onneks iltapäivällä pääsin seikkailemaan kellariin ja pesulaan, Kalle pelkäsi vaan ja mökötti käytävässä. Ei auttanut, vaikka yritin käydä pukkasemassa sitä messiin monta kertaa. Kaikilla ei ole toi Indiana Jones verissä!

Kaiken kaikkiaan kiva päivä, ihanaa on myös VELJEYS! Se, että voi nukkua melkein vierekkäin ja että seikkaillessa tietää nyhveröveikan odottelevan käytävässä.

Karjalanpaistia ja kulkusia

Lauantai 14.11.2009 klo 12:42 - Sulo

Tsau kamut!

Mutsi on ollut flunssassa ja ei oo jaksanut auttaa bloggaamisessa, joten oon vaan tarinoinut Kallelle. Mutta tänne kuuluu ihan hyvää, kiitos aatoksistanne! Mun lempparisapuska on muuttunut, oon löytänyt ihanan uuden herkkuruuan: karjalanpaistin! Raakana, tietty. Kypsänäkin okei, mutta raakana kieli menee mukana. Ei enää kana kelpaa yhtä hyvin, kun tiedän, että parempaakin on olemassa.

Kalle jatkaa samalla adjutanttilinjallaan eli jos mua ei nälätä tai tee mieli ruokaa, niin Kallekaan ei syö. Jos mä otan ruokaa suuhun, Kallekin syö. Simppeliä! Mulla on aika jumalainen olo....joka menee ohi heti, kun ryökäle varastaa ydinluukiekon hampaistani! Mikä siinä onkin, että aina me veljekset ollaan kateellisia toisillemme? Vaikka periaatteessa tiedämme, että luut ovat samanlaiset, juuri se toinen olisi parempi. Joskus väsyneinä saatetaan järsiä omia luitamme vierekkäin, mutta harvinaista se on.

Mua vähän kyrsii sellanen homma, että Kalle ei suostu leikkimään mun ehdoilla. Tahalleen ignooraa mua, kun yritän houkutella leikkiin. Sitten kun mutsi leikkisi mun kanssa vaikkapa heittämällä pesupalloa, säntää Kalle salamana hakemaan pallon. Myönnän, jätkä on mua paaaaljon nopeampi. Siihen lopahtaa mun leikki-into AINA. Ja sit vielä pitää katsella leuka maassa mököttäen, kun Kalle ei edes tajua koko palloleikkiä. Ei se tajua viedä sitä palloa mutsille. Ihan uuno tyyppi noin leikkimielessä!

Mutta jotain se osaa - nimittäin putsata meitsin kulkuset, vehkeen ja naaman. Just tuossa järjestyksessä. Naama aina vikana - ja mulla onkin nykyään ihan pinkit silmänvalkuaiset. Tapaus on auki, että johtuuko ne Kallen kielestä vai hapenpuutteesta. Ja kun mutsi putsaa pumpulilla mun silmät, juoksee Kalle heti kanssa nuolemaan niitä. Adjutantti, mikä adjutantti!

Eilen meillä kävi kylässä lapsi. Shokki! Ekaks yksi vaahtosammuttimen kokoinen poika pelotteli mua lenkillä ja sitten ovella odotti tyttö! Ihana Gretani toi tänne siis lapsen. LAPSEN! Mä kauhistun lapsia, kierrän ne kaukaa ja jähmetyn kauhusta ja kaikkee siltä väliltä. Yritin pysytellä piilossa Gretan jalkojen takana, mutta pakkohan se oli mököttää loppuilta, kun mun reviirille tuodaan pellavapäinen sukkahousuvillikko! Kalle sen sijaan...huoh.... ihastui. Se juoksi tytön perässä ja hyppi ja leikki ja kirmasi ja haukkui ilosta kimeällä likanäänellään. Joo. Kallella on näköjään sopraano! Hehehe.

Me ollaan niin erilaisia persoonia, mutta onneks mä oon se, jolla on älliä, komeutta ja miehekästä charmia! Sulttaani, eikä suotta.

Aye! Mikä lenkki!

Maanantai 9.11.2009 klo 16:54 - Sulo

MÄ johdatin meidät uudelle metsälenkille. Karu, miehekäs polku kutsui ja Kalle ja mutsi seurasivat. Ei siinä paljon ehditty nuuhkimaan. Eikä painimaan, vaikka normaalisti me edetään karvapallona Kallen kanssa.

Mulla oli päivällä karmiva nälkä. Se söi masua sisältä käsin! Nousin mutsin jalkoja vasteen anelemaan ruokaa. Miten niin "lautasella on napsuja ja toisella lihapataa"?!?!? Kun ei tehny mieli JUST niitä ruokia! Oikein itkasin. Tulihan sitä kanaa lopulta. Ihan tyhmä luulla, että edes pystyisin syömään roskaa. Yritin nimittäin ottaa napsun suuhun surkea ilme naamallani, mutta se tipahti yökötyksestä ulos suusta.

Sitäpaitsi, mä olen vakaasti sitä mieltä, että ansaitsen kaiken hemmottelun, mitä vaan orjasta irtoaa. Viime yö oli taas inhottava. Etsin paikkaa ikuisuuden, kiersin toiselle puolelle petiä (ei tyynyä), kiersin omalle tyynylle (ei käynyt), menin koppaan (ahdisti) ja niin edelleen. Keuhko vinkui kuin epävireinen viulu ja uni ei tullut. Eli siis, onko tosiaan liikaa vaadittu, että saan kanaa? Sitähän minäkin!

Kallen kanssa nukuttiin päikkärit vierekkäin. Alkaa yhteiselo olla optimaalisella tasolla: kumpikin saa omaa tilaa, Kalle varastaa mun herkut, mutta mä hyökkäilen ulkona sen kimppuun....leikilläni! Sellanen sopiva kauhun tasapaino on saavutettu.

Nyt vielä kun tännekin satais lunta!

Herkkurikasta isänpäivää!

Sunnuntai 8.11.2009 klo 8:57 - Sulo ja Kalle

Me jätkät toivotetaan iloista isänpäivää!!!

Viikonloppu on sujunut mukavasti eli painiessa, kirmatessa ja leikkiessä. Tietty Sulo on nukkunutkin paljon, per usual, mutta aamu-unisempi tyyppi on Kalle. Tänäänkin Kalle olisi mielellään jäänyt nukkumaan, mutta piti väkisin raahautua isoveljen mukana ulos. Ulkona Sulo sitten halusi lyhyen lenkin, kun oli pimeää ja siis pelottavaa! Sulon pimeän pelko ei ole vähentynyt iän myötä. Kuun lopussahan Sulo on jo puolitoistavuotias! Kalle on kasvanut silmissä ja on Sulon kanssa saman kokoinen eli varsinainen jössikäs hänkin.

Iskät, vaatikaa luita ja makkaraa ja pappa - kakkua!!

Ensilumi!

Torstai 5.11.2009 klo 18:58 - Kalle

LuMi satoi maahan!!!

Jännää, valkOista ja kylmää ja hyvää!!!

Innostuttiin leikkimään Sulon kaa niin, eTTä kotona ollaan vaan nukuTTu. Kivaa riehua lumeSSa! JA syödä sitä!

Mä taidaN tykätä talveStakin, ei oo ees kuuma!

Pelottavia pimuja ja turkin huoltoa

Keskiviikko 4.11.2009 klo 8:16 - Sulo

Ciao!

Tapahtuu kummia. Meihin Kallen kanssa on suhtauduttu koirapiireissä ystävällisesti - aina viime päiviin saakka. Jostain kumman syystä parina päivänä meille on alettu ärjymään! Ekaks eilen yks pimu kävi mulle raivoamaan niin, että lähes traumatisoiduin. Tuijotin taivasta viisi minuuttia ja mutsin piti pestä mun naamasta sen raivottaren tuoksut ennen kuin pystyin rauhottumaan. Enkä muuten eilen enää valkannut sitä reittiä. Ja säikähdin jopa Kallea! Heti tapahtuman jälkeen menin heinikkoon piiloon ja yhtäkkiä näin jotain mustaa - Kallen - mutta en silloin voinut ajatella kuin sitä mustaa vihaista narttua, ja hyppäsin kauhusta ilmaan.

Tänään nähtiin Batman, joka "ei koskaan" ole raivonnut kenellekään. Paitsi tietty tänään mulle. Ja kai Kallellekin. Missä mättää? Ollaanko menetetty diplomaatin koskemattomuus? Haiseeko Kalle niin pahalle? Ainakin sen vehje on ihan töhkässä aina. Yöks. Vai onko mussa jokin outo aromi - astmalääke tai kortisoni?

Eilen mua harjattiin oikein antaumuksella. Kellahdin nauttimaan huomiosta ja aluksi vaikuttikin kaikki normaalilta. Mutsi harjaili ja ihmetteli, että lääkkeetkö ne tekee lähes kaljuja kohtia mun turkkiin....mutta hetken harjailua jatkettuaan alko karvaa irtoamaan hillittömästi! Se harjas ja harjas ja harjas ja sai pussillisen karvaa kerättyä (mihin se sitä tarvii, tiedä en) kunnes ei enää jaksanut. Mutta sitä olis irronnu vielä lisääkin - äsken vähän taas hipas harjalla ja harja oli heti täynnä. Mulla on siis karvanlähtöaika, kamut! Jei!

Tänään odotettavissa myötätuulta ja ihanaa hierontaa, nimittäin Happy Animalsin Tuula on taas tulossa antamaan koirahierontaa mulle ja Kallelle. Arvatkaa ootanko innolla. En edes pystynyt syömään mahapullia, kun into on niin piukalla. Kohta saa meikäläisen lihaksikas adoniksen vartalo venyttelyä ja hierontaa - lihakset onkin päässy taas kasvamaan tosta vatsan kohdalta.

Riehakas viikonloppu

Maanantai 2.11.2009 klo 9:36 - Sulo

Howdy! Olipa hauska viikonloppu!

Meitsi diggaa tosissaan viileitä syyspäiviä, mikään ei voita lenkkeilyä auringon paistaessa. Lehtikasoissa kahlailu, pomppiminen ja möyriminen ovat hillittömän huvittavaa puuhaa. Sieltä altaa saattaa löytyä saaliita, kuten syyskeppejä tai jänön karkkeja. Voi pojat, mä oon kirmannut ulkona niin hulluna, että pikkuveikkakin on jäänyt kakkoseksi!

Eilen aamulla herätin mutsin katseen voimalla, tuijottamalla sängyn vieressä niin kauan, että heräsi.

Kallesta on kuoriutunut ihan pallohullu jätkä. Se kulkee joka paikkaan kissanpallo (hah!) suussaan. Ja ulkona on nyt paras saalistusaika Kallelle, se nimittäin pyydystää yksinäisiä hanskoja ja roudaa ne meille kotiin. Tai roudais, jos mutsi ei olis ekan kotiutetun saaliin jälkeen pistänyt stoppia asialle.

Ravintopuolella ei mee hyvin. En oo saanu kanaa moneen päivään!!! Oon siis totaalikieltäytynyt sapuskoista ja syönyt vain Kallen vauvanapsuja. Ihan kuin mua kiinnostais jotkut "kotitekoiset puurot" tai muut ala-arvoiset "murkinat". Ehei! Onneksi mummo ja pappa kävivät kylässä ja sain sentään kinkkua. Jummi, luulin jo ruokakoulutuksen olleen kuosissa, mutta näköjään vaatii yhä viilausta.

Tänään aamukävelyllä tavattiin Oskari, Hamu ja pari muuta kamua. Mun ei enää tarvii itkeä kavereiden perään, kun Kalle hoitaa sen meidän molempien puolesta.

Okei, lihapullarikasta maanantaita kaikille!