Päivän seikkailut

Keskiviikko 14.10.2009 klo 16:39 - Sulo

Tänään on ollut aika tylsä päivä. Siis sellainen, että olemme olleet lähinnä vain kotona. Eikä haittaa! Nimittäin eilisen jälkeen mulle tuli taas ne karseet oireet - en saanu yöllä hengitettyä ja kutitti ja olin levoton...hirvee yö! Ei auttanut edes mutsin viereen pääseminen, ei avattu ikkuna, ei mikään! Mutta aamu kun koitti, alkoi olokin paranemaan, tosin väsymys on ollut kova. Siispä olemmekin käyneet vain lyhyillä kävelyillä. Pissahätä on kova ja aamuyöstä kusaisin eteisen maton märäksi. Ei mikään pikkupojan lätäkkö!

Kallen kanssa aamupäivä sujui köllötellessä ja yhteisymmärryksessä eli revimme yhdessä sanomalehteä, koska sitä EI saisi tehdä. Muka vauvojen hommaa...

No, mehän tehtiin just sit sitä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuossa vaiheessa oltiin vielä kamuja. Iltapäivän ulkoilun jälkeen saatiin sonnin sudit taas järsittäviksi. Mutsi sikamaisesti takavarikoi ne aina välillä. Siitä se alkoi. Kallen raivohulluus!!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kattokaa nyt - siinä se irvii sonninsudin kanssa! Eikä tuo vielä mitään, mutta se hyökkäili mun kimppuun sellaisella eläimen raivolla, että mutsikin säikähti. Ennenkuulematonta materiaalia oli myöskin se murina ja haukkuminen - kuin mikäkin tappajakoira olis hyökännyt kimppuun! En olis päässyt karkuun ilman mutsin hämäystä ja nyt oonkin tiukasti äiskän jaloissa. Kalle tuli perässä vähän myöhemmin ja taas viattomasti muka yrittää tulla nukkumaan kiinni...mutta mä en luota!

Sillä on ihan liikaa mieshormooneja! Pelottavan paljon! MÄ olen uroo, mutta Kalle on jotain muuta. Pekesusi? Siis en tajuu - mä oon miehekäs, macho, ajattelija ja myös lihaksikas komistus. Miksei Kalle kunnioita mua? Onneks mulla on hiiri ja mutsi. Muuten olisin aika alakynnessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti Kallen murkkuikä on koirahistorian lyhyin, kun on noin voimakas. Jospa se pian rauhottuisi.

Saa muuten luvan toimia mun henkivartijana illalla, kun on pimeetä ja siilit vaanivat puskissa!