Kallen turkki lyheni

Keskiviikko 30.9.2009 klo 20:20 - Sulo

Moikka!

Tänään on ollut vähän tyhmempi päivä, siis ei yhtä kiva kuin yleensä. Mutta kivoja juttuja tänään tässä:

• Mummo tuli kylään!
• Saatiin kanaa, nam!
• Kallen kanssa oltiin kyljekkäin
• Kallelle leikattiin hassun näköinen turkki
• Mutsi siivos - pöly ei kutkuta nenää
• Sain sylkästyä päivälääkkeen ulos 6 kertaa - enkka!
• Käytiin eläinkaupassa ja sain napattua sieltä herkkupalan salaa

Aika paljon on tänään väsyttänyt, oon sitten pötkötellyt erilaisissa asennoissa. Kalle teki just pissat mun tyynylle - juuri kun aloin uskoa sen kypsymiseen! Voi voi, Kalle on vielä pikkujätkä, ehkä aina tulee olemaankin.

Oih ja voih!

Keskiviikko 30.9.2009 klo 6:37 - Sulo

Voi Sulo parkaa
uni hältä karkaa
henki rohisi ja ahdisti
viime yönä oikein mahdisti

Just kun luulin, hyvin voin
tämän kauhean yön taas koin
Kalle vaan nukkui
huolensa uneen hukkui

Mulla rohisee nyt henki
keuhko huutaa "sinä renki!"
Tänään en riehu tai telmi
depis iski kuin musta helmi

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruokakin on pahaa
en sitä pistä lähelle mahaa
veli yrittää nuolla naaman
kuka haluais oman laaman?
En jaksa tänään edes Kallea
menis nypyttämään nallea!

Siankorvakateus

Tiistai 29.9.2009 klo 19:28 - KaLLe

Aamusta asTi Suloa on ärsyttänyt mun siankorvan järsimiseni. TieTTy mä hieRon suolaa sen haavoihin järsimällä sen edessä, kuN ei se uskalla oTTaa korvaa multa! RAukkis!

Aamulla menin sen vierEEn:

 

 

 

 

 

 

 

 

HeikkohermoiSempaa saattais herMostuttaa Sulon tuijotuS, se kun on inTensiivistä. Ja Sulo tulee ihan läHelle tuijottaMaan. Siis TODELLA lähElle! Mut ei uskalla varaStaa!!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

Äsken se sitten keksi jotain uuTTa eli kun oli tarpeeks vaan katsellut....

 

 

 

 

 

 

 

 

....eikä uskaltanut tuLLa nappaamaan, niin Sulo KELLISTYI!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä toiMi ja monta kertaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Eli mä en tieTTy kiinnittänyt broidin kellistelyyn mitÄän huomiota, vaan järsin siankorvaa, mutta mutsi ei pystyny vastustamaan! Mutsi siis meni rapsuttelemaan SUlon masua ja sitä taas mä en pystyny vastustamaan! Siis halusin kanssa mutsin huomiota ja hylkäsin siankorvan tunkeAkseni väliin. MuutaMan sekunnin päästä mä nautin rapsutuksista ja Sulo oli livenny järsimään MUN siankorvaa!

Jokainen siankorva on MUN siankorva!

Aika Iso-Aivo tuo broidi! Mut mä oon vahvEmpi ja pelottavAmpi. Sulo säikähtää mua ihan niinku sitä Siiliä. Täytyy mennä nappaamaan Sulolta jotain, moiKKa! t: KALLe

Kuva-arvoitus

Maanantai 28.9.2009 klo 19:34 - Sulo

Tässä kuva-arvoitus:

 

 

 

 

 

 

Kuka arvaa mitä tässä on?

Vastaus:

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakastehernekoru/rusetti. En huomannu, että olin saanu tollaset kulkuset keskelle kaulaa, mutta mutsi huomas.

AuRinko ja Meri!

Maanantai 28.9.2009 klo 16:44 - KaLLE

Me oltiin ulkona seiKKailemassa. Aamulla muTsi unohti kamEran, mutta onneksi päivälläkin paiStoi!

Sulo ei tykkää kuVaamisesta. Mä tyKKään tavallaan.

Me LeiKittiin ja paiNittiin palJon. TAvattiin Jopi. Sulo on piRTeempi nyT. Mut ainA kun tullaan SiSälle, seN pitää MEnnä pöYdälle RoHiseMAan ja NuKKumaan. TyLsää! Mut IhANAA telMiä ulkona!!!!!!

Mä oon aika komEE!

 

 

 

 

 

 

 

 

Mutsi laitto LopUT kuvat AlbumIIn.

HeiPPA!

t: KALLE

ps. Söin kanaa ja kaKKasin monTa kerTAa. JA söinHän mä pupun papaNoita! JA tipaHdin MättääLtä MEreen!!!! Itte nousin! Kova jäbä!

PPPPS. Mä oon kohTa 6 KUUKAUTTA eli yhTä iso kuin Veli!

Turkki lähti!

Sunnuntai 27.9.2009 klo 19:44 - Sulo

Hola, kamut!

Tänään on ollut IHANA päivä! Mä olin huomion keskipisteenä ja mun turkki leikattiin ja pestiin!!!!! Ekaks mutsi kyni turkin saksilla ja kuulema parantelee tulosta huomenna leikkurilla. Mut mä siis Nautin! Makasin selällään autuaana kun mahakarvoja leikattiin ja muutenkin olin kiltti poika. En tarvinnu edes karkkia! Oli niin ihana tunne päästä eroon paksusta turkista, että kun lähdimme ulos turkin kevennyksen jälkeen, oli olo kuin pennulla! Siis oikeesti - mutsi ei voinut olla nauramatta ja tais sillä mennä roska silmäänkin, kun mä innoissani kipittelin syyslehtien seassa ja kannoin välillä keppiäkin. Suorastaan riehaannuin, kun olo keveni niin! Suosittelen kaikille tätä nuorennusleikkausta!

Mentiin saaren eteläpäätyyn ja tietenkin rantavahdin kroppani ja runoilijan sieluni vaati päästä ihan rantaan. Eilen kävi hassusti, kun kylmä vesi osui tassuihin ja piti nostella jalkoja, mutta tänään pysyin kaukana aalloista. Siis silleen jopa parin sentin päässä. Oi elämää, että oli mahtava fiilis!

Kotiin päästyämme (tietty meidät Kallen kaa piti kantaa himaan, kun oltiin niin pitkällä) mä pääsin suihkuun! JEEEEE! Okei, myönnän, aina en oo arvostanut pesua, vaan häntä on joskus roikkunut jne. Mutta nyt kun on mennyt pitkä aika edellisestä pesusta, alkoi mustakin tuntua haisulilta. Suihkussa siis häntä oli onnesta sikkurassa kuin rautakieppi, mutsin oli oikein vaikeeta vaahdottaa alaselkää! Hehehe! Sitten tapahtui täydellinen simahtaminen.

Ja tietenkin mutsi muisti kameran vasta, kun söpöilin ihkussa turkissani peiton alla. Vähän kylmäsi suihkun jälkeen, vaikka föönattiinhan mua tietty.

Kallelle kävi sama juttu, onkohan sitä liikkeellä? Jätkä tapas paljon kamuja meidän lenkillä ja riehu himassakin kuin viimeistä päivää. Mutsi löysi sen partsilta - Kallen lempparimestasta.

Kalle oli selkeesti kade mun nuorekkaalle pentu-lookille. Yritti etsiä korvia, mutta lykäset letut oli helppo pitää kaukana naskalihampaista. Mutsi lupas sille, että viikon päästä siistitään senkin mahan alustaa ainaskin. Jätkän silkkiseen turkkiin jää neulaset kiinni.

Me jatketaan unia...onneks broidi tosiaan häippäs parvekkeelle - aluks se tunki viereen väkisin. Sillä on jokin sellainen hempeilyvaihe menossa. Mun pitää vahtia, ettei mutsi lepertele sille liikaa - eikä saletisti ainaskaan enempää kuin mulle! Pikkujätkässä kun on sellasta lipevää jenkkiverta, että naapuruston likat silmäilee sitä nyt jo!

Vihdoin oikeutta!

Perjantai 25.9.2009 klo 12:52 - Sulo

Okei, siis tosi hauska tarina - pikkujätkä kun vinoilee julkisesti mun päikkäreistä.... eli siis mentiin aamukävelylle mummille. Mut meinattiin aluks jättää himaan, kun yö meni vähän kurjasti. Onneks pakotin ottamaan messiin! Meinaan mummilla vedin lonkkaa, kun reippaasti kävelin sinne asti ja myös lähtiessämme vaadin, että kävelen itse. Väsytti joo, mutta oli kiva olla erilaisissa maisemissa!

Mentiin Lauttasaaren eläinlääkäriin. Ei mua pelottanu, vaikken ovella meinannu mennä sisään. Viimeks siellä elokuussa se lekuri tunki sormen mun pebaan, että ymmärrätte varmaan! No, mentiin sisään ja Kalle punnittiin - aika iso jätkä jo! Melkein viisi kiloa!

Saatiin herkkuja ja säikähdin, kun meidät toivotettiin tervetulleiksi kynsien leikkuuseen! Siis Sulo ja Kalle! Onneks sit mutsi selitti mun terveystilanteen tytölle, koska siis enhän mä olis kestänyt sitä kidutusta! Vastahan multa leikattiin kuun alussa kynnet siellä HauMaussa. Eli menin piiloon ja sain herkkuja ja kuuntelin Kallen operettia ja sitten kotiin! Kivoin lekurireissu miesmuistiin!!!!

Kalle mökötti vielä mani-ja pedikyyrin jälkeenkin, vaikka ei se ees sattunut. En nähnyt verta. Eikä sen pyllyyn oo kajottu, eikä sitä oo nukutettu eikä tutkittu....ei siis mitään syytä kiukutella!

Voi pojat. Meitsi ottaa torkkua ja häntä tärisee unien voimasta, nauran niin kovaa tälle jutulle ajatuksissani!

ShOkki!

Perjantai 25.9.2009 klo 12:46 - KALLE

KaRsee juoni!

LähDettiin aamulla rantakäVelylle ja mentiin pitkälle, mummiN luo. Saatiin herKKuja ja Sulo nukkui. Sitten lähDettiin. Luulin, että kotiin, mutta mentiinkin eläinlääKäriin. Siellä saatiin nameja. Sitten tuli järkyTys!

MUN kynnet leikaTTIIn! Sulo vaaN kaTTEli piiLOsta eikä auTTANut! HUusin ja raivoSin ja kirkua kailoTin ja rimPuilin. Mutsi piti vaNkina ja tyTTö leiKKAs. Aloin KirkuMaan jo etukäTEen. Sitten kun oltiin valmiiTa niin lopetin heti. PeriAAtteesta oli kysE!

Sulo pääsi pälkäHästä, kun siTä ei haluTTu streSSata, kuulin mutsin ja tyTön puhuvAn.

TörKEE juoni!

SikaMAinen juoni!

PakOtin mutsin Kantamaan mut KoTiin ja HiSSikään ei toimInut. Kyyti Toimi. mä paiNoin tänääN 4,5-4,7 kiloo tai JotaiN. TanSSin siinä LevyLLä niin ettei luku pySähtynyT.

Mä koSTAN ReiSSUn viELä!!!!!!!!!

HäHäHä Häää!

Torstai 24.9.2009 klo 11:12 - KALLe

Mulla oN kova vauhTi, mut kattokaa täTä!!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

SEn jalka nyKII!!!! Hihihihi!

Mä menisIn vetämään korVAsta, mutta rauKKis koiSaa ylHäällä....meen kiDuttaMAan KurreA!

Kalleeeeeee ruuuuuleeeesssss!!!!!

Ai nii, sain tyhMät valJaat. Ei huviTa käveLLä.

Okeiiii, moiiIIII!!!!!

Merimies, ohoi!

Tiistai 22.9.2009 klo 17:27 - Sulo

Kävin vähän taas tähystelemässä ulapalle ja maistelemassa merivettä. Kalle on oppinut tavoille, melkein!

Mutsi lisäsi kuvia tuonne albumiin, mutta tässä otos meikäläisestä:

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja koska mä kirjotan tämän tekstin, niin pakko kertoa Kallesta hassu juttu. Jätkä kakkaa ikuisuuden! Mun mielestä homma hoidetaan ja jatketaan matkaa, mutta broidi jää lukemaan lehtiä ja miettimään tyhjää. Eikä sillä ees oo kova vatsa!

Sitten mä oottelen sitä ja mutsi oottelee ja kattellaan taivaalle ja merelle ja polulle ja Kallea ja taivaalle...no, tajuutte juonen. Kalle vihdoin valmis, jee - ja sitten se säntää viisi metriä eteenpäin ja aloittaa alusta. Tyyppi meditoi tosi erikoisella tavalla!

Okei, siis Kallessa ei oo mitään vikaa, noin fyysisesti, toi on vaan sen oma tapa. Hei, tapansa kullakin!

Mulla menee ihan OK. Siis mutsi kellottaa mun lääkkeet ja yrittää keksiä mikä mulle maistuis, kun ei oikein maistu mikään. Pari kertaa se on livauttanut pillerin kurkkuun ennen kuin oon tajunnu mistä on kyse. Oon nukkunut kohtalaisesti, ei oo enää valvottu öitä . Tykkään hengailla ulkona, vaikkei vauhtia ookkaan. Mutta on ihana haistella ilmaa ja heiniä ja vaan nauttia elämästä! Kallen kanssa ollaan lähennytty tosi paljon. Tuosta kakkapaljastuksesta huolimatta mä tykkään siitä. Annan Kallen putsata mun naaman ja vehkeenkin välillä ja jos oon oikein väsynyt, niin se saa nukkua mun vieressä.

Kalle on jotenkin "kypsynyt" mun mielestä tosi paljon. Se on oppinut herrasmiehen tavoille, mitä nyt saa sellasia riehumishepuleita välillä kotona, mutta onhan se vielä pentu! Ainoo mitä mutsi toivoo, olis että se oppis sisäsiistiksi. Hehehe! Enpä usko ihan heti tapahtuvan!

No joo, jatkan lepuuttelua. Kotona mä pötköttelen pääasiallisesti ja tarkkailen, ettei Kalle tee tyhmyyksiä. Ja vastaanotan hellittelyä ihan sikana!

Piikkipallosta painajaisia!

Sunnuntai 20.9.2009 klo 11:45 - Sulo

Moi kaverit,

en oo moneen päivään päivittäny kuulumisia, kun ei oo ollut mitään kivaa kerrottavaa. Sen lääkärireissun jälkeen multa kesti pari päivää toipua rauhotuksesta, siis siitä pakkounesta. Jotenkin oli vaikee hengittää ja se jatkuu vieläkin. Eli siis makoilen vaan ja kattelen kademielellä Kallen riehumista. Moneen yöhön en nukkunutkaan ja mutsin piti silitellä selästä, ettei tullu paniikki. Nyt sitten sain toissayönä nukuttua osan yöstä ja viime yönä melkein kokonaan! Olo on siis tasaisen eläkeläinen, oon hidas ja vähän masiksessa, kun tuntuu etten jaksa seikkailla enää koskaan.

Meitsi on myös laihtunut, vaikka lekuri sanoi elokuussa, että oon normaalikokoinen komea uros. Nyt oon ihan supermallilaiha. Ei vaan maistu, ei. Edes herkut, kun niitä tungetaan kolmesti päivässä jonkun pilsun kera. Yök!

Mulla on yksi jänskä juttu kerrottavana kuitenkin. Eilen illalla ysin jälkeen olin mutsin kanssa kaksistaan ulkona. Käveltiin talon vieressä metsikön laitaa tosi rauhallisesti ja mä nuuhkin heiniä ja maata. Minding my own business. Oli rento olo. Haistoin terveiset parilta gimmaltakin, vaikka oltiin kävelty vaan jotain 10 metriä. Fiilis rauhaisa, yö hiljainen ja pimeä. Sitten kuononi osui johonkin tosi terävään ja säpsähdin kauhusta taaksepäin. Piikkipallo! Iso! Yritin pari kertaa lähestyä, mutta pelko voitti ja aina hypähdin taaksepäin. Säntäsin pari metriä taaksepäin ja haukahdinkin, piikkipallero LIIKKUI! Mikä kauhu! Mikä pelko! Mikä adrenaliini!

Meikäläinen, joka siis kävelee hitaammin kuin rollaattorimummi "juoksin" tien yli kotia kohti. Vilkuilin taaksepäin, että seuraako se hirviö. Sitten sain pelkokohtauksen pimeessä olleesta lehtikasasta ja mutsi kantoi kotiin. Vilkuilin sen olan yli taaksepäin yhä kauhuissani.

Ootteko jätkät tai mimmit törmänneet siihen? En oo ikinä pelänny sillä tavalla. Aamullakin vielä pelkäsin käpyä. Pisti säikyksi. Mutsi sanoi sen hirviön olevan "siili". En tajuu miten tyypit voi syödä kesällä pottuja ja siiliä - taas voi vaan todeta ihmisten olevan ihan sairasta sakkia!

Potilaan eloa

Keskiviikko 16.9.2009 klo 10:33 - Sulo

Pienet on ilot. Sain vihdoin pissattua aamulla, 18 tunnin tauon jälkeen. Kävelystä ei tuu mitään. Kalle toi mulle leluja ja herkkuja eteen, yritti piristää. Näytin ihan joltain palvontapatsaalta, joten pyysin nostoa ylemmäs. Nyt oon makoillut ikkunan edessä, peittonjen alla. Tärisyttää ja kroppa nykii välillä. Mutta äiskä silittelee ja on vieressä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Yritän tästä toipua ja ottaa unta kaaliin - viime yönä kun oli niin pöhnä olo, etten pystynyt nukkumaan.

Surullinen diagnoosi

Tiistai 15.9.2009 klo 19:16 - Sulo

Kamut, ystävät ja sukulaiset, runoniekat ja riehujat,

huonoja uutisia eläinlääkäriltä. Hyvää on, että vihdoin tiedetään miksi mun hengitys on niin vaikeeta. Huonoa on, että parannuskeinoa ei ole. Peke ei koskaan alistu masikseen, paitsi jos tarjotaan lautasellinen kakkaa, vaikka luvataan oikeeta lihapataa. Joten yritän kirjottaa tästäkin vähemmän deppareissa, kuin mutsi on.

Mun hengitystiet siis tähystettiin tänään. Oireilun syyksi paljastui vasemmanpuoleisen pääkeuhkoputken täydellinen romahdus. Meitsi ei siis voi hengittää vasemmalla keuhkolla ollenkaan. Ei ihme, että ahdistaa, kun tuo oikea joutuu tekemään töitä täysillä - eikä sekään riitä. Synnynnäinen vika ja linjassa keuhkoista sieraimiin, koko samperin systeemi on mulla käyttökelvoton! Tai siis, sieraimet on okei nyt, kun ne on suurennettu, mutta eipä auta sähköhaarukka, kun käsi ei toimi.

Äiskä odottelee eutanasian kanssa. Jatkamme kortisoni- ja astmalääkityksillä ja elämme rauhallisesti. Saan kuulema tästä lähtien syödä IHAN MITÄ TAHANSA!!! Ei se kyllä paljoo lohduta, kun oon taas laihtunut lisää. Edes maksamakkara ei riitä pitämään lihaksia, kun en jaksa lenkkeillä. Mutta vaadin siis kanaa ja kinkkua ja napsupuuroa!

Suruinen tunnelma vallitsee Lauttasaaressa. Ainoo, joka ei tajuu mistään mitään on Kalle. Kalle vaan pussailee ja tuo mulle leluja eteen ja yrittää houkutella leikkimään....säälittää nyt sekin. Yksin saa riehua. Mutta mä yritän jakaa sille uroksen viisautta, vaikka nuori mies olen vielä itsekin. En ehkä elä enää kauaa, mutta elän kauniisti!

Uni maistuu

Maanantai 14.9.2009 klo 10:43 - Sulo

Yöllä mutsi silitteli mua tunnin, kaksi. Hengitys rauhoittui paniikkikohtauksen jälkeen ja sain nukuttua. Nyt torkun univelkoja pois ja Kalle kanssa. Annoin Kallen pussata mua aamulla, kun se toi mulle tyynylle mun Perhosen. Nyt siis olo parempi ja huomenna HauMau:hun lääkärille!

Hengityksellinen sunnuntai

Sunnuntai 13.9.2009 klo 19:01 - Sulo

Tervehdys!

Ensin kurjat uutiset pois alta: hengitysongelmat ovat pahentuneet lääkkeistä huolimatta! Viime yö meni nukkumatta, kiersin vaan mestoja etsien hyvää paikkaa siinä onnistumatta. Käytiin ulkonakin, mutta kun satoi, en viihtynyt sieläkään. Oon saanut ekstra-annoksia kortisonia ja astmalääkettä ja nyt vihdoin pystyin ottamaan torkut! Aatelkaa - peke ilman unta 18 tuntia = tuskaa! Silmät meinas mennä väkisin kiinni, mutta kun hengitys oli niin vaikeeta, en vaan kyennyt nukahtamaan! Okei, kyllä mä vartin verran nukuin koiranunta puolilta päivin, kun silittely tehos. Se on lekurireissu edessä, taas! Toivottavasti saavat mun lääkityksen kuntoon.

Toinen äklö juttu on sellaset ötökät kuin punkit. Mulla oli niitä kolme kiinni ihossa! Siis koko kesä on mennyt punkkiestolla ilman niitä ja nyt sitten syksyllä ne hyökkäsivät! Kalleltakin löytyi yksi. Mulle laitettiin sitten vielä punkintorjuntalientä niskaan, sekin kutkuttaa.

Hyviä juttuja tänään - tapasin Svanten, uuden ihanan ystävän. Kaulailtiin ja telmittiin sen verran kuin jaksoin. Svante meni meidän talon ohi matkalla kotiin koirapuistosta. Siinä oli ihania tyttöhajuja selässä, nuuhkin intona. Dude on vasta seitsemän kuukautta, mutta meillä synkkas tosi hyvin yhteen! Siinähän kävi sitten niin, että kun kerrankin joku oli musta kiinnostuneempi kuin Kallesta, niin Kalle aikansa meitä seurailtuaan haukkui Svantelle. Yritti ajaa kamuani pois! No, ei onneks onnistunut, Svante tajus jutun juuren. Mies mun makuun.

Kallea täytyy vähän kehua. Broidi on ollut mahtava tuki ja turva näinä sairauden aikoina. Vaikken jaksa leikkiä, Kalle suostuu vaan olemaan mun lähellä. Oikeastaan ollaan yhdessä koko ajan. Jos mä meen jonnekin, Kalle seuraa perässä kunnioittavan välimatkan päästä. Antaa mun hengitellä rauhassa. Ja kuitenkin tulee kylkeen just kun sitä kaipaan. Kivaa, että Kalle on olemassa.

Uudet lenkkipolut, vanhat metkut!

Lauantai 12.9.2009 klo 16:30 - Sulo

Okei, uusi koti on mahtava! Siis mulla on tilaa mennä piiloon Kallea! Mun lempparimesta on keittiössä, tykkään nukkua siellä. Jotenkin ne tuoksut ja se maksamakkaran läheisyys tuudittavat uneen. Ja siellä on ikkuna auki melkein koko ajan, joten mulla on raitista ilmaakin. Terveyspuolella siis maksamakkarakuuri jatkuu ja en jaksa leikkiä villisti, mutta tasasta menoa on. Mut takas tärkeimpään eli - mä kun meen yöllä jonnekin nukkumaan Kallelta salaa, niin se ei löydä mua! Jeeee! Mut paha kyllä tykkään siirtyä mutsin sängyn viereen jossain vaiheessa yötä ja aamuyöstä Kalle virkeenä jätkänä bongaa mut sieltä ja tulee herättämään väkisin. Siis karseeta herätä broidin kieleen naamalla - aattelin alkaa kutsua Kallea Boratiksi! Se on nykyään niiiiiin villi ja leikkisä. Tää uusi koti on oikein innoitanut sitä keksimään uusia telmimistapoja.

Lenkit ovat olleet suorastaan juhlaa viime päivinä. Uusia kamuja tulee joka päivä ja aamulla käveltiin mahtavaa rantareittiä ja saatiin aamupalaa meren rannassa kallioilla. Tai siis pienet kinkusiivut. Kai siinä oli tarkotus olla pidempäänkin, kun haistoin kahvin ja maalaispaté(yök)-leivät, mutta en mä suostunut jäämään ihastelemaan merta. Yleensä se olis ihan mun heiniä, pötkötellä ja katsella tyynelle merelle, antaa ajatusten lentää ja runon syntyä syysaamuun...mutta tänään ei käynyt sellainen päinsä! Ei, ei! Siis ohi käveli vaikka kuinka paljon kamuja! Potentiaalisia tyttiksiä ja bestiksiä! Pakko oli yrittää karata niiden perään ja lopulta lähdettiinkin yllättävän nopeasti jatkamaan lenkkiä. Kyllä meikäpoika osaa!

Ainoo huono puoli uudessa kodissa on se, etten mä pääse enää ikkunalaudalle. Sellasta ei oo, siis tarpeeks leveetä mun miehekkäälle kropalleni. Ja partsilla ei oo lasia mun tasolla. Törkeetä! Oon vähän niinku alkanut vaatia mutsia nostamaan mut ylös, jotta näen vahtia kadun meininkiä. Menen siis istumaan ekaks partsin oven eteen, tuijotan mutsia ja ovea vuorotellen niin pitkään, kunnes viesti menee perille. Kun pääsen ulos, menen parvekkeen reunan eteen istumaan ja toistan saman, tuijotan ylös parvekelasitusta ja mutsia, toistoja tarvittava määrä. Mä en hauku, mut Kalle seuraa mua ja haukkuu mun puolesta, jos mutsi ei tajuu homman nimeä. Sitten mä pääsen ekaks ja Kalle mun jälkeen. Ei muuten oo yhtä kiva kattella lintuperspektiivistä kamuja, kuin ekasta kerroksesta. Ja mutsi ei muka jaksa pitää mua kauan siinä asemissa. Tekosyitä on monia!

Sateinen sää unettaa mua, joten se on varmasti päikkäreiden paikka nyt. Kamut, muistakaa ettei laihikseen kannata suostua KOSKAAN! Ja se on joka ekaks sanoo!

 

Uusi koti!

Torstai 10.9.2009 klo 21:15 - Sulo

Me ollaan nyt muutettu. Tapasin ulkona jo uusia kamuja: Kassun, Viktorin, Pablon ja Jericon. Pelkkiä jätkiä, mutta kivoja! Kaikki! Kassu on joku pomotyyppi näillä kulmilla, Viktor sen oikea käsi, Jerico ja Pablo on veljekset. Pablo on vasta neljä kuukautta ja Jerico pari vuotta. Niilläkin on lurppakorvat.

Tää uusi koti on ihan jees, siis ihanasti tilaa verrattuna vanhaan. Pussasin mutsia innoissani - ekan kerran sitten kesäkuun! Mut masentaa pöly ja sotku ja epävarmuus...siis en mä oo tottunut muuttaja! Kurkku ei tykkää yhtään pölystä. Ja mihin mun tyyny katosi?

Okei, väsyttää, kun ekaks kukonlaulun aikaan menin mummille ja sitten tänne ja purin kamoja ja kaikkee....pakko vetäytyä lepäämään. Kerron huomenna lisää! Öitä!

Mä tyKKään hauKKua!

Tiistai 8.9.2009 klo 7:39 - KAlle

Moi!

KäyTiin ulkona. KakkaSin ja opeTTElin ravisTelemaaN pyllyä. Sit saaTiin ruoKaa ja aloin rieHumaan. En kyeNNy pidättelemääN haukkua ja meni VähäN äänekkääKsi. PuRin joHtoa. Aika KiireiNen aamu!

Meillä oN pöLystä, kun pakaTAan muuTToa varteN. Sulo EI tyKKää, kun Se on niin SiisTi. Mua ei HaitTaa kun pääSin LaatiKKoonkin. JiHuu!

MuLLa on pitkä turKKI. OOn komee! Bella tyKKää musta, luuleN. KaiKista eniTen mä tykkään OLLA sulon kaa. Se on mun Idoli.

Parempi yö!

Maanantai 7.9.2009 klo 6:50 - Sulo

Kamut! Hyviä uutisia! Sain nukuttua yöllä! Eilen illalla aloin vähitellen piristymään ja yö meni tuhat kertaa paremmin kuin pari aikaisempaa. Saatiin kaikki nukuttua! Mä nukuin mutsin vieressä tyynyllä ja herätin sen vaan pari kertaa. Viideltä heräsin kokonaan, ihan niinku edellisenäkin yönä. Pissahätä on silloin jo niin kova, että uni ei enää tuu. Yhteenvetona: lääke/lääkkeet vaikuttavat! Ne auttavat! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE! Mutta mennään päivä kerrallaan ja kattellaan. Eipä tässä oikein muuta voi.

Käytiin aamulenkillä rantsussa ja pääsin sylissä kotiin. Kallekin pääsi. Nyt mä oon aamutsekkauksella ikkunalla ja Kalle joogaa. Haistan, että aamupalaksi on taas sitä samaa ällötystä, jota yrittivät eilen tarjota. Paastoaamu edessä.

Ai niin! Kallen kaa keskusteltiin ja mietittiin, että kun mutsilla on jo kuukauden päivät ollut selkä tosi kipeä, niin ei kai ne aio ehdottaa sille siellä sairaalassa mitään etsanasiaa? Kun mullekin ehdotettiin? En kestä! Mä meen mukaan vahtimaan, että mutsi tulee kotiin!

Dog of Love

Sunnuntai 6.9.2009 klo 19:01 - Bret & Slash

Ollaan katottu sellasta fiktiivistä koirasta kertovaa sarjaa kuin "Dog of Love". Siinä mustakuonoinen blondi pekingeesiuros treffailee kymmentä narttua samanaikaisesti ja valkkaa niistä sitten sen kaikkein isoimman nartun omakseen. Bret Dogin paras kaveri on sen veli, musta tukka roikkuen riehuva Slash, joka soittaa ilmakitaraa ja yrittää varastaa Bretin nartut. Jokikisen. Yhdessä niillä on sellanen projekti, jossa kyykytetään talon orjia, tilataan VIP-tiloihin ruokaa, joka ehkä maistuu ehkä ei ja käsketään orjia kantamaan, jos ei jaksa kävellä. Ja kun Bretin kunto on huono, Slash esittää sille parantavan intiaanitanssin rockin pauhatessa.