Kävelyllä tapahtui

Maanantai 31.8.2009 klo 18:31 - Sulo

Pääsin kuin pääsinkin kaksistaan mutsin kanssa kävelylle! Kalle jäi raivoamaan oven taakse ja kuulema jatkoi ulvomistaan tosi pitkään. Sitä kiukutti, kun ei päässyt mukaan. Mutta se pääsi mummille, kun tulin kotiin, ei täällä ollut Kallea!

Okei, lenkistä. Meillä meni aikaa varmaan tunti tai ylikin. Ensin johdatin meidät metsään, siellä kiivettiin mäen päälle kallioille. Hienoja aromeja! Ja näkymä kantoi pitkälle! Kivuttiin alaspäin kalliolta, ohitettiin koira-aitaus. En edes vilkaissut sinne päin, säälittää niin ne vangit. "Eteenpäin", sanoi erämies ja kakkasi risteykseen. Siitä eteenpäin jatkaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Koska emme olleet tavanneet yhtään kaveria ja olimme jo risteyksessä, aivoni savusivat kuumeisesti koordinaatteja pohtiessa. Päädyin ratkaisuun, jossa kiersimme pienen ylimääräisen kiepin (turhaan) ja kävelimme asfalttitietä pitkin - jackpot!

Ensin tapasin dalmatialaisen, jota kutsun tässä yhteydessä "sekopääksi". Tyyppi on yhtä vanha kuin mä ja tuli nuuhkimaan iloisesti, sitten - bang! Yritti purra naamasta! Mua! Raivosi ja vielä ilman varoitusta. Eiks tyyppi oo kuullut murinasta? No, jäätiin kumpikin makaamaan vastallaan parin metrin päähän toisistamme ja otimme tuijotuskisan. Mä voitin, koska kaveri lähti parin minuutin päästä eteenpäin. Ei kai se sekopää ole, mutta oppimaton nulikka kuitenkin. Ehkä se ensikerralla menee suoraan tuijotusskaba-asentoon!

Seuraavaksi tuli parivaljakko tuontikoiria. Aapo ja sen veli. Veli on jo ukkoiässä ja Aaponkaan ikä ei oo ihan selvillä. Velipoika oli hauska tyyppi, hiljainen ja jännän värinen. Virosta tullut, hiljasuus selittyy näkemistään kauhuista, katukoira kun oli ennen pelastusta Lauttasaareen. Ja Aapokin oli kulkukoira Azureilla, vaelteli rannoilla etsien ruuanhippusia. Siellä sitten lomalla ollut koiraisä pelasti sen mukaan Suomeen ja virolainen velipoikakin otti hyvin uuden portugalia puhuvan tulokkaan vastaan. No, vaihdettiin kuulumiset - vähän nolotti kertoa omasta kurjasta kohtalostani: että ihan kehtasivat ottaa mulle veljen, siat!

Seuraavaksi moikkasin yhtä labradorin noutajaa, sitten ohi vilahti joku koulutuksessa oleva tyyppi ja lopulta Mimmi bongasi mut ja juoksi vastaan. Mimmi on 7 kk:tta ja vilkas kuin mikä. En mä oikein jaksa sen kanssa leikkiä, kun neiti on niin pitkäjalkainen ja vikkelä. En tajuu sen hommeleita, siis kun se säntäilee joka suuntaan....Hipsuvarvas liittyi seuraamme ja Mimmi ja Hipsu haukkuivat toisilleen. Sain sätkyn! Mä oon yhä arka haukkumiselle, mun korviin sattuu ja vähän pelottaa. Onneks Hipsu lähti kotia kohti ja mä seurailin sitä kauempaa, haistelin jäljet.

Otettiin sitten mutsin kanssa kisa kotiin. Mä hävisin, vaikka mutsilla on selkä kipeä. Aatelkaa! Mutta siis lenkki oli niin tehokas, että voimat on nollissa! Onneks ensi-avuksi sain vettä. Siis ekaks tarjosi mokoma vanhaa vettä - en ottanut. Kun tajusi vaihtaa kippoon raikasta juomaa, litkin vimmatusti ja vetäsin muutaman maksamakkarasiivun voimia palauttamaan. Aika hauska reissu, vaikken riehakkaalla tuulella ollutkaan. Jännää oli tulla tyhjään kotiin. Olisin ehkä tullut nopeamminki, jos olisin tiennyt, ettei Kalle odota! Vartin rauhan jälkeen ovi kävi ja musta salama pomppas niskaan. Täällä siis kaikki ennallaan, jatkamme siankorvien järsimistä. Heippa vaan!

Aikuinen uros mä oon....

Maanantai 31.8.2009 klo 10:56 - Sulo

...kaiken me jaamme, toisiamme tukekaamme, pekeuros tietää arvon veljeydeeeeen!

Laulattaa!

Siis eilinen oli ja meni ja tänään on uusi päivä! Lenkki oli fantsu. Mutsi yritti vähän neuvotella reiteistä, mutta mä vaan tuijotin sitä tyrmäävästi ja mentiin mun valitsema reitti. Jeh! Kalle saa riehua kotona, mutta ulkona määrään minä! Turha yrittää houkutella tai huijata mua lyhyemmälle tai väärälle reitille, kyllä mä tiedän minne haluan!

Aamiaistarjoiu sen sijaan oli täyttä sontaa. Siis oikeesti - samaa murkinaa kuin eilen! En kai mä mikään rahvas typerys ole. Kalle vahingossa söi vähän omaa ruokaa, mutta onneks tajus sitten liittyä boikottiin. Lounaaksi on syytä ilmestyä kuonon eteen jotain uutta ja freshiä.

Lenkin ja riehumisten jälkeen vähän pötköteltiin. Meitsi tyynyn päällä, koska tykkään pehmeästä alustasta ja Kalle kiipesi lelukoppaan, tunki itsensä koloon ja jäi sinne nukkumaan. Naapurin remonttihullu ukko sitten herätti meidät poraamalla korvan juuressa. Tai siltä se kuulosti ja Kalle arkajalka säntäsi ovelle turvaamaan laumaa. Heh! Sellanen se on! Lenkilläkin kun treffattiin Onni ja Leevi, niin Kalle jäi tuijottelemaan niiden perään kuin varmistaakseen, etteivät hyökkää takaa päin. Ja ne tyypit on meidän kavereita!

Nyt kun mä oon vähän seuraillut Kallen puuhailuja pihamaalla, niin oon tajunnut kasvaneeni aikuiseksi. Tai siltä musta tuntuu! Kalle kantoi aamullakin jonkun roskaaman kolmioleipärasian roskikseen, aivan onnessaan. Hyvä että näki sen roskan takaa mitään. Onneks mutsi vippas sen jätteisiin, että päästiin jatkamaan matkaa. Siis sen rasian, ei broidia. Mutta siis sellanen tuo veli on - aina bongaamassa uusia juttuja, lehtiä, oksia, keppejä, roskia.... tajusin että viime syksynä kannoin ainakin sataa tammenlehvää onnessani ja ravistelin niitä ilosta. Nyt vaan käppäilen ohi, kuin mikäkin tylsistynyt ukko!

Ollaan Reiskan kanssa pohdittu, että pitäis taas haistella kukkia ja ilahtua pienistäkin asioista. Löytää se pentu sisältämme! Kalle välillä jeesaa mua leikityttämällä ja yllätin viime viikolla itsenikin hyppäämällä neljällä tassulla ilmaan ja vauvakoppaan. Laskeutuminen oli vähän niin ja näin, mutta iloinen pomppu se oli. Ehkä tänään vaadin päästä mutsin kaa kahdestaan ulos, sellanen piristää aina mieltä!

Huono päivä!

Sunnuntai 30.8.2009 klo 9:05 - Sulo

Uaaah! Tänään on TOSI huono päivä. Jotenkin kroppaa kolottaa, väsyttää ja kiukuttaa. Aamukävelyllä pistin heti jarrut päälle ja mut piti kantaa kotia kohti. Kun näin kotitalon, rimpuilin alas ja pistin juoksuksi - aattelin pääseväni nopeammin kodin lämpöön. Ruokakaan ei maita, jos maksamakkaraa ei lasketa. Ja mua kiukuttaa! Katselin ikkunalaudalta miten Kalle remusi lelukopassa ja ällötti kaikki se ihastelu. Jätkä on ihan toope ja sitä vaan ihaillaan! Kukapa EI osaisi hypätä lelukoppaan söpöilemään??? Tänään haluun vaan kaivautua luolaan mököttämään. Pekeilläkin on joskus huonoja päiviä ja tää on mun tämän vuoden huono päivä, kuten nassusta näkyy.

 

 

 

 

 

 

 

 

Meikäläisen mököttäessä Kalle vaan leikkii ja iloisesti heiluttelee häntäänsä. Sekin vielä! Kallen häntä on sellanen melkein suora tai siis vaan vähän käyrä ja se heiluu kunnolla! Mun häntä on kippura kuin saparo ja saan täristettyä sitä vaan vähän. Kalle poseeraa uutistenlukija-asennossa:

 

 

 

 

 

 

 

 

No, mä jatkan aatoksiani, tuijottelen ulos ja haaveilen vapaudesta.

Maksamakkaran sulotuoksut

Lauantai 29.8.2009 klo 21:33 - Sulo

Launtai, harmaana vellova sadesää ja uninen pekingesiuros. Päivä mennyt köllötellessä ja broidin kanssa pikkasen matsatessa. Kalle on ärsyttävän vikkelä, kevyt ja notkea. Se ehtii aina juosta mutsin luo ennen mua, hypätä mun niskaan ja livistää karkuun. Kumma tyyppi! Mutta vielä sekin kerää massaa ja hidastuu, oon siitä ihan salettivarma! Nimittäin, heppu matkii mua kaikessa ja syö siis myös maksamakkaraa, kun mäkin syön. Jos se ei kasvata pojasta miestä, niin mikä sitten?!

Siis meikäläisellä on prinssin päivät - tai sulttaanin - maksamakkaraa tarjotaan aamuin illoin. Tänään aamulla mummilla kinkkua ja kotona lihapullia illalliseksi. Aika proteiinipitoista, mutta ei se haittaa. Meinaan kun tänään oon keskittynyt enemmän lepuutteluun, kuin gourmeeseen.

Kalle on päikkäreiden välillä leikkinyt itsekseen. Siis "kavereidensa" kanssa. Tarkoitan mun leluja, jotka se on ominut itselleen. Jätkä tykkää kiivetä lelukoppaan ja kaivautua kaikkien lelujen keskelle. Se näyttää ihan lelulta itsekin, kerran meinasin kävellä ohi ja säikähdin sikana, kun kasa liikahti ja broidin naama tuijotti. Onneks sen kieli on niin hupaisan näköinen roikkukieli, ettei pelolle jäänyt sijaa.

Huomenna mä oon ollut perheenjäsen yhden vuoden, yhden viikon ja yhden päivän verran! Sen kunniaksi vaadin, että mut herätetään arvolleni kuuluvalla tavalla: maksamakkaran sulotuoksuihin! Ja Kalle, tää ei tarkota sitä sun tuottamaa!

Testosteroni jyllää!

Perjantai 28.8.2009 klo 8:04 - Sulo

Eläinlääkäri teki virheen! Varmaan ruiskutti muhun lisää mieshormoonia eikä päinvastoin! Mä oon ihan sekaisin!

Jos en pääse ikkunalle, itken ja ulvon. Ulos pitäis päästä noin 15 kertaa päivässä. Ja ulkona ei mua kiinnosta mitkään lenkit vaan kaverit! Siis oikeesti, kaipuu on koirapiireihin! Ttöt on ihania, mutta niin on pojatkin. En mä oikein tiedä mitä niille pimatsuille pitäis tehdä, joten ihan sama onks joku poika vai tyttö, kunhan on koira! Tai jänis! Mä haluun vaan painia ja nuuhkia. Jos joku kävelee ohi ilman tervehtimistä, mä itken perään. Kalle säestää. Tosin Kalle on vähän mustis - jos liian pitkään vietän aikaa jonkun toisen kaa, tulee se ärisemään sille kamulle ja ajamaan sitä pois mun luota. Kostan vuoden päästä!

Mutta siis, pää sauhuaa ja olo on outo. Ei tuu runoilusta mitään, ei ajattelusta konsanaan eikä edes metsäseikkailuista! Mä vaan haluaisin päivystää risteyksessä ja tarkistaa kaikkien nelijalkaisten passit.

Kalle muuten opetti mulle jotain uutta! Nimittäin sen, että kun mutsi lähtee "kauppaan" ja käskee odottamaan, niin tota...mä tyhmä oon oottanut kiltisti, mutta Kalle paineli sen jalkojen ohi rappukäytävään ja sen jälkeen mä tajusin, että voin yrittää samaa! Odotan vaan, että Kalle kannetaan sisään ja "viiiiuuuuh" painelen ohi. Ehkä joku kerta pääsen ulos asti!

Mä oSaaN ITKEä!

Torstai 27.8.2009 klo 7:58 - KALle

Me nÄHtiin KAvEREitA! Mä ITKen niiTTen peRään! SuLo opEtti. PiSSa maistuu NaM!

TYKKään LeIKKIä! Ja purrA SuLoa koRVIsta!

Pahuksen veli!

Keskiviikko 26.8.2009 klo 11:22 - Sulo

Meikä yrittää nukkua, nukkua! Mitä tekee Kalle. Häiritsee! Tunkee viereen! Nuolee naamaa! Ällöttävää!

Aamun lukujärjestys

Keskiviikko 26.8.2009 klo 8:00 - Sulo

Okei, kerron normiaamusta. Esim tänään.

Herätys noin kuuden maissa, joskus aikaisemmin, joskus vasta 10 yli. Herätyksen hoitaa Kalle, me muut nukuttais pidempään ilman sitä!

Kalle kiusaa mua. Yritän epätoivoisesti vetäytyä jatkamaan unia, mutta jätkä hyppii päälle ja repii korvia ja haukkuu.

Aamuvenytykset eli "pekingesivenytykset", joissa vedetään etutassuista eteenpäin ja takatassusita taaksepäin. Tykkään! Hyvän huomenen rapsutukset. Vähintään 10 minsaa tai Kalle alkaa komentamaan. Tykkään!

Aamiainen laitetaan tarjolle. Tässä vaiheessa siihen koskee vain epätoivoinen.

Ulos!

Lenkin tahdin määrään minä. Välillä istun kuin tatti ja tuijotan risteyksessä suuntaa, johon haluan mennä. Siinä ei neuvottelut auta. Joskus joudun syliin, joskus annan periksi, kun on odoteltu vartti. Joskus saan tahtoni läpi!

Lenkillä on ihana tavata kamuja! Ja syödä jäniksen papanoita! Ja painia veljen kaa! Aamulenkissä menee yleensä puoli tuntia - 45 minsaa. Kerran oltiin tunti, mutta mutsile tuli sitten kiire ja sen jälkeen ei olla fiilistelty ihan niin rauhallisesti. Ihmisten kiire on kirosana.

Kotiin taivuttelun jälkeen, vikat painit broidin kanssa pihalla. Yritän estää sitä tulemasta kotiin, mutta vaikka kuinka menen eteen ja hypin päälle, aina se seuraa. Mutsin kanssa kisajuoksu on historiaa - enhän mä voi KAIKKEA ehtiä tehdä!

Kotona usein joudutaan pesulle, kun aamukaste ja muta likaavat tassut ja mahat. Ja Kallen perseen likaa jokin muu...ikiripuli! Mut pestään ekaks, sitten Kalle - mä meen hakemaan sitä jo leikkimään, kun mutsi on hidas!

ARMOTONTA RIEHUMISTA! Wiiiuuuhhhh! Kloinks! Waaauuuhhh! Sirkus pystyyn!

Ikkunalle rauhottumaan. Kalle syö aamiaista. Meikä ehkä. Riippuu tarjoilun tasosta ja aamupalavaihtoehdosta. Kalle jatkaa yksin leikkejä mun leluilla. Possu, gone! Nasu- gone!

Tämän jälkeen onkin aika ottaa pikku nokoset! Näin se meikäläisen päivä lähtee käyntiin. Hauskaa keskiviikkoa!

Leo, pahoitteluni!

Tiistai 25.8.2009 klo 16:59 - Sulo

Yo! Päivä meni kivasti. Chillailtiin Kallen kanssa kotona, kunnes mutsi tuli himaan. Lähdettiin heti lenkille ja nähtiin Leo pihalla. Mutsi oli järkännyt koiratapaamisen! Leon kaa mentiin metsä-kallio-reitti ja oli nastaa. Leolla on samat metkut kuin mulla, siis hillitöntä haistelua ja meno oli aika hidasta. Jee! Siinä me jätkät mentiin omissa aatoksissamme eteenpäin, Kalle roikkui perässä, vaihdettiin kuulumisia ja kytättiin kamuja/mimmejä. En aluksi ees tajunnut mistä mutsit puhuivat, kunnes korviini kiiri "Leo", "pallit veks", "pian"....hätkähdin. Leo! Eiiii! Samperi, mun äiskä sai Leon mutsin tekemään päätöksen, että Leolta napsastaan kulkuset veks! EI! Leo ei tuu antamaan tätä mulle koskaan anteeksi!

Tässä Leo kuvattuna kesällä:

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivotaan, että kuulin väärin. Meni vähän aatokset sekaisin kun pari kinkkua tuli vastaan ja oikeestaan pari jätkääkin. Mun sosiaalisuudella ei oo rajaa, olisin valmis leikkimään koko ajan!

Kotona mutsi kokkas meille herkkuruokaa: kanaa, riisiä, porkkanaraastetta. Nam nam nam!!! Kerrankin jotain muuta kuin jauhelihaa. Mutsi on lukenut jostain raakaruokinnasta ja yritti tarjota raakaa lihaa aluks. Hyi saakeli! Sairasta! Ei voi edes harkita. Söisitteks te muka raakaa lihaa ilman mausteita ja riisiä? Pimee ajatus mielestäni.

Kalle innostui sitten leikkimään. Siis jahtaamaan mua hullun raivo silmissään. Juoksin karkuun, yritin piiloon omaan majaani, ei onnistunut. En päässyt hyppäämään sohvalle (vieläkään). Tungin siis itseni hitaasti, mutta varmasti lipaston alle. Kalle irvaili vieressä, sujahteli edes takaisin lipaston alle ja pois ja meikä vaan sorvas itsensä sinne jemmaan. Broidi jätti rauhaan, hetkeksi. Sitten tulikin dilemma, nimittäin mahduin vain leukojani louksuttamaan siellä alla, haukuin siis paniikissa Kallelle, ettei olis tullut kimppuun. Olin suojaton, liikuntakyvytön! Mutsi onneks tajusi mistä haukussa oli kyse ja veti mut tassuista pois sieltä alta. Meikäkinkku alkaa olla jo niin lihaksikas, ettei pitäis ruveta temppuamaan, mutta mieli kun on vielä pienen jätkän, niin minkäs teen!

Voihan kumihanska!

Maanantai 24.8.2009 klo 17:33 - Sulo

Hyviä ja todella huonoja uutisia!

Kävin eläinlääkärissä, kun mutsi epäili sellasta esinahantulehdusta. Sen mielestä siis eritteet aintoivat aihetta huoleen. Mutsi on pessyt mun vehjettä parin viikon ajan ja eilen keksi ruikata desinfiointiainetta "sinne". Siitähän mä aloitin huutamisen! Samperi, sattui! Kirveli! Tuskaa! Haukuin haukkumasta päästyänikin ja välillä murisin. Tuskaa! Olo helpotti vasta, kun tajusivat huuhtoa vehjettäni kunnolla. Sain siis mentyä nukkumaan vasta puolilta öin...kiitti vaan, mutsi! Mun riehumisen vuoksi mutsi sitten tilasi heti täksi päiväksi ajan lääkäriltä, kai sitä alkoi huolestuttamaan ja syystäkin!

Mentiin lääkärille - välijuttuna pakko kertoa, että Kalle itki mun perään kovaa ja korkealta! Mä oon sille tärkeempi kuin se ikinä haluis myöntääkään! No joo, lekurille. Hyvä uutinen: painan 7,1 kiloa! Woah! Raakaa miehen lihasta! Hyvä uutinen: ei mun heppi oo tulehtunut! Jee! Sitten alkoivatkin huonot uutiset. Tai siis tapahtumat. Lekurinainen veti kumihanskat käteen ja työnsi sormen mun pebaan...karskisti kestin sen, en inahtanutkaan. Sieltä tuli vaan toteamus, että meikäläisellä on suuri eturauhanen. Siis liian suuri. Tosi suuri. Hormoonit kuulema hyrräävät täysillä....eipä ollu mulle uutinen, mutta kuulipa mutsikin, ettei tarvii mun vehjettä olla pesemässä koko ajan. Lääkäri pisti muhun hormoonipiikin, jonka pitäis alentaa vähän tätä mun hyrräystä. Murkkuikä ei oo helppoo! No, kuulkaapa pahin, kamut. Puoskari suositteli kastraatiota! Mun allergiat ovat aika pahat, anturoiden välit ihan ruvella ja kurkku kipee ja kutinaa joka paikassa. Lekurin mielestä  nää mun mieshormoonit aiheuttavat mulle stressiä, joka pahentaa allergiaoireita! Täh?!

En kestä! Että siis kulkuset vietäis! Myönnän, että ulos tekee mieli koko ajan ja sisälle ei koskaan. Ja tuoksut on ihania. Ja niin edelleen. Mutta mähän en ole yhtään agressiivinen! Meikäläinen itkee ulkona! Miten mulla voi olla suuri eturauhanen? Elämä ei oo reiluu! Sen sanon, että jos mun kulkusiin kosketaan, niin sama kohtelu Kallelle!

Pakko sulatella tätä uutista. Pistos vaikuttaa monta viikkoa, että ei mua heti olla roudaamassa veitsen alle. Mietintämyssy päähän ja ikkunalle. Adios!

HaKKerI isKEEEeeeee!

Maanantai 24.8.2009 klo 3:40 - KALLE...ei kUn NaLLE PerHONen

Mä VAraSTAN KAIKKi LElut! PiiLOTAN NE! TApan PosSUN JA KURReN! PIsSAan maTOLe ja JuON LätäkÖSTÄ! HAUkuN KAIkille! OoN pelotTava PetO! Mun KAmU oN NApoL....Öööö:....JePPE! SuLo KidUTtaa Mua ÄäneTTÖmyydeLLÄ, seN HilJANEN tuijotus on hyyTÄVÄ! SIT mÄ puSSAAn sitä.

TYkkään kakaTA!

TykKÄÄn syöDÄ kaKKAa!

Tykkään olla Sylissä ja veIKan vieREssä!

MunHÄntä heiluu aiNa!!!!!!! SulO herättää yöllä kun siTÄ kutiTTAa. Mä YRItän auTTAa juOksemalla sen ympäri.

Haluun oLLa huoMIon keSKIPISteenä!t: NALLEPERHOnen

PS: KaLLe on TOsi KIVA!!!!

Velihali

Sunnuntai 23.8.2009 klo 20:36 - Sulo

What a day! Aamulenkki oli sikapitkä, kierrettiin koira-aitauksen ympäri, kattelin vaan sisälle ja juoksin ohi, kiivettiin kallioiden yli kotiin. Metsälenkki on tosi virkistävää vaihtelua. Kavereita tulee vastaan nykyään joka lenkillä, mahtavaa!

Päivällä käytiin mummilla. Lähdin mutsin kanssa kahdestaan etukäteen, tarkotuksena oli käydä Ärrällä. Mä en vaan tajunnut sitä. Siis istuin kuin tatti tien reunassa ja ihmettelin miksi mutsi yrittää puhua mua kävelemään tien väärää puolta. Mä halusin mennä yli, niin kuin aina. Leon äiti odotti bussia ja ei malttanut olla tulematta moikkaamaan mua. Sanoi katselleensa ainakin viisi minuuttia ja nauroi niin paljon, että bussi meni ohi.

No, sitten loppulauma tuli perästä ja Kalle ilahtui. Se luuli, että oltais jo pitkällä, eikä kymmenen metrin päässä ulko-ovesta. Meikäläinen osaa lyödä jarrut pohjaan! Käveltiin sitten yhdessä kiskan kautta mummille, jossa odotti tietenkin tapas-lautanen: kinkkua ja lihahyytelöä. Ihmettelin kyllä mummia - sen mielestä Kalle ei tahallaan varasta leluja ja luita mun suusta...haloo, mummi! Maa kutsuu!

Kotimatkalla treffasin taas Watsonin. Kumma kyllä, tänään jätkä ei ollut yhtään leikkisällä tuulella. Sano kovan sanan, kun hyppäsin kylkeä vasten. Kai sillä oli jokin syy hermoilla, jatkettiin kotia kohti. Parasta koko päivässä oli, että Kallen kynnet leikattiin, mun ei! Mun kynnet kuluu kävellessä. Hampaiden pesu oli ihanaa, mun mielestä se on ihan namia se hammastahna. Kalle apinoi mua hammaspesussakin. Välillä rasittaa, kun se matkii ilman että edes tietää mistä intoillaan.

Veljesrakkautta on kaikesta huolimatta ollut ilmassa. Ollaan nukuttu vierekkäin ja vähän päällekkäinkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suoraan sanottuna, yhdessä vaiheessa mua alkoi rassaamaan ja yritin vaihtaa paikkaa, etsiä omaa rauhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Just kun olin nukahtamassa tajusin, varjo seuraa kaikkialle!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uaaaah! Pakko oli raahautua väsyneenä turkit silmillä vielä kauemmaksi, mutta ei se auta. Pakoon ei pääse! Veli on kaikkialla! No, oikeestaan se on aika kivaakin.

89

Perjantai 21.8.2009 klo 8:58 - Sulo

Aamulenkillä oli kivaa, tapasin Watsonin ja leikittiin ankarasti. Oli hauskaa! Watsonin kanssa leikkiminen on yleensä tosi tasavertaista, mutta välillä tyyppi yrittää nylkyttää mua, siis alistaa. Mä oon aina sellasessa tilanteessa ihan pihalla, tuijotan vaan mutsia ihmetellen. Musta se on nimittäin toooosi outoa käytöstä jätkiltä. Watsonin iskä tai äiti aina sitten komentaa kamua lopettamaan heti alkuunsa nylkytysyritykset. Mutta tänään komentaja olikin....KALLE! Kyllä! Kalle huomasi tilanteen ja hermostu, juoksi räksyttäen "pelastamaan" mua ja komensi Watsonia lopettamaan. Vau! Pikkujätkä ilmeisesti on sitä mieltä, että vain hän saa mua yrittää alistaa. Lähennyttiin vähän ja annoin Kallen jopa nuolla mun nassua.

Vehje on vieläkin tulehtunut, vaikka sitä kyllä pestään joka päivä. Ärsyttävää! Ainoo hyvä uutinen on, ettei mutsi löytänyt sellasta heppivettä, jota kamu suositteli. En paljasta kuka, koska vaiva on arkaluontoinen. Ei oo helppoo olla nuori mies, ei! Kalle ei tajuu näistä jutuista vielä mitään. Sen mielestä hauskinta on tosiaan syödä omaa kakkaa tai varastaa mun lelut. Oon vähän alkanut tajuamaan, että on oikeestaan mukavaa, kun pikkuveli seuraa palvoen kaikkialle. Illalla mutsi yritti tarjota "ruokaa" ja mä vaan nuuhkasin sitä halveksuvasti - Kalle (joka syö mitä tahansa, as you know) seiso mua vastapäätä ja kun mutsi tarjos sille ruokaa, kosketti jätkä safkaa kielenkärjellä ja yökötteli - eikä syönyt! Pikkuveli matkii MUA! Yhdessä tuumin jätettiin syömättä ja vetäydyttiin eteiseen boikotoimaan ala-arvoista ruokapalvelua.

Okei, hauskaa perjantaita kamut! Hännät pystyyn!

PS. Otsikko kertoo, että oon edistynyt kasinkusemisessa.

Miehekkäitä uroksia

Torstai 20.8.2009 klo 10:59 - Sulo

No niin, mä olen siis itseäni kehumatta aika hyvän näköinen jätkä. Miehekäs, pää on leveä ja vartalo roteva. Musta oikein säteilee äijämäistä charmia! Eiks vaan? Jotenkin oudosti mua silti toisinaan ihmiset luulevat a.pennuksi tai b.tytöksi! Mistä johtuu? Pitääkö uroksen aina olla kuusi metriä korkea tai agressiivisesti haukkuva? Meikäläinen ei suutaan turhaan soittele, eli siis en koskaan jaksa rähistä. Mä vaan tiedän olevani uros ilman että tarvii ruveta kenellekään riitaa haastamaan. Jotenkin oon sellasen yläpuolella ja mua vallan ärsyttää, että miksi niin monet jätkät mulle päätä aukovat. Anyway, mun rauhallisuus ja pörrösyys siis tulkitaan joskus tyttömäisyydeksi tai lapsekkuudeksi. Väärin! Väärin!

Mulla on yksi tuttu, Sami, jonka kanssa keskusteltiin aiheesta. Sami-parka on joutunut ottamaan sisäisen apinansa käyttöön ja se nykyään rähisee vastaan tuleville. Kuulema ihan periaatteen vuoksi. Samia alkoi ottamaan päähän tää sama juttu, jota mä ihmettelen. Sami on uros, mua vanhempi ja selkeesti tosi macho. Se loukkaantui verisesti, kun tytöksi kutsuttiin ja sitä tapahtui joka päivä! Arvaa joutuiko häpeämään, kun joku söpö narttu tuli vastaan ja sen äiti tytötteli Samia... Me jätkät siis alettiin pohtimaan, että mikä vika ihmisissä on? Onko kaikki pieni ja pörröinen naisellista ja iso ja roteva miehekästä? Kasvatetaanko ne vauvasta asti aattelemaan, että tytöt on söpöjä ja pojat rohkeita? Sairasta! Ellu on tosi iso koira, komea ja ihana tyttö! Mitkä tuoksut!

Sami on kokenut tämän ennakkoluulon harmillisena, valitettavasti hänen itsetuntonsa ei ole samaa luokkaa meikäläisen kanssa, mutta väärinhän se on. Raasu ei ikinä saa tyttistä! Sami on siis sellanen pomeranian, kai. Mutsinsa hoitaa Samin turkkia niin, että ketunpunainen pörrö kiiltää kilometrin päähän. Sami kyllä tykkää harjaamisesta, mutta kukapa ei!

Mun mielestä Kalle näyttää tytöltä, mutta se johtuukin veljeydestä. Kai mun täytyy sitä jotenkin kiusata!

Ihana tyttö!

Keskiviikko 19.8.2009 klo 9:49 - Sulo

Oooh....aamulenkillä törmäsin kavereihin: kolmeen snautseriin, joista yhdellä likoista oli juoksu. Ei antanut haistella. Sit yks jätkä tuli vastaan, moikattiin. Ja sitten...HÄN tipsutteli tielleni. Ihana, ihana chihuahua! Tyttö oli pieni ja siro, tuoksui ihan paprikalle ja broilerille, siis suloiselle. Sillä oli myös juoksut ja kaiken lisäksi antoi mun nuuhkia ja päästi lähelle. Ihan alkoi sydämen kuvat lennellä ilmassa ja juuri kun olisin voinut sanoa, että mulla on tyttöystävä ryntäsi Kalle väliin ja pilasi kaiken! Tää on niin just tätä! Pikkuriiviö halus kanssa haistella, koska on pakko matkia mua. Pimu lähti kotiinsa, kun kyllästy Kalleen. Näin katseestaan, että hyvästit olivat lopulliset.

Huokaus. Tätäkö mun elämä tulee olemaan aina? Että velipoika pilaa kaikki mahikset mielekkääseen parisuhteeseen ja romantiikkaan? Kostoksi jahtasin Kallea kotona oikein satanen lasissa, mutta ei siitäkään ollut hyötyä. Kaveri vaan diggasi leikistä eli kosto ei ihan onnistunut. Taisin palkita.

Jäätiin hetkeksi yksin äsken ja sillä välin Kalle ehti löytää vessasta märän vessapaperimytyn, raahata sen mun tyynylle ja repiä sen pieneksi silpuksi. Mutsi tuli kotiin ja jätkä leikki viatonta. Onneks äiskä ei mene halpaan, vaan arvasi kuka oikea syyllinen on, lavastuksesta huolimatta! No, ehkä, siis ehkä, mä vähän osallistuin, mutta en missään nimessä keksinyt leikkiä.

Sadepäivä

Tiistai 18.8.2009 klo 7:47 - Sulo

Huomenta kamut!

Käytiin Kallen kanssa jo aamuhölkällä, pikaiset riehumiset hoidettu pois alta ja ehdin jo kytätä ikkunallakin ohi kulkevia tyyppejä. Aamiainen ei meikäläiselle oikein maistunut, tänäänkään. Jotenkin tykkään syödä vasta lounasaikaan ekan ateriani. Kalle on toista maata. Kasvattajan vinkistä sille ostettiin jauhemaista hiven-ja vitamiinilisää, toiveena kai että loppuis se pissan juonti ja kakan syönti. No, pikkudorkahan nuoli sitä kamalan hajuista jauhetta sormesta ja söi ruuankin, kun päälle oli ripoteltu kyseistä jauhetta. Mulle iski mustasukkaisuus, kun sohvalta katselin kuinka Kalle nuoli mutsin sormesta jotain, mutta kun sain haistella tuotetta, katos kateuskin. Kamalaa moskaa! Miten Kalle VOI?! Ei se ole pekingesi laisinkaan, vaan joku jätemylly.

Mutsi huomas aamulla, että Kallella ei ole luomissa juurikaan karvoja. Mullahan on mustat silmänrajaukset ja hurmurinripset. Ehkä velikin saa kasvatettua ripset ja turkin luomiinsa, kun syö sitä jauhetta. Mun taasen pitäis syödä öljyä joka päivä, että kutina loppuis ja ihottumat katoais. Arvatkaa suostunko! Pari kertaa mutsi on turauttanut öljyä suoraan suuhunikin, kun ei oo ruoka maistunut. Totuuden nimissä ateriat ovat nykyään tosi herkullisia. Mutsi kokkailee meille parempaa safkaa kuin itselleen. Mua vaan kyrsii, ettei ruokinta toimi enää käsisyötöllä niin usein kuin ennen. Että pitää hotkia lautaselta kuin moukka!

Kallella on projekti meneillään. Nimittäin yrittää vallata mun tyynyä itselleen. Jätkä on pissannut omansa niin pahasti, että se lensi eilen roskiin. Haju oli tosi karmee, jopa mun mielestä. Ja arvatkaa mitä se just nyt teki!?! Kakkasi sängyn alle! Hehehehe...ei opi millään tekemään tarpeitaan ulos, vaikka mä näytän mallia. Ja sängyn alle se tekee multikikkareet ja levittää ne ympäriinsä. Ymmärrän, haluaa antaa haastetta yökkivälle mutsille, mutta vois vähän miettii omaa mainettaankin. Tosi noloa! Jätkä on kohta viisi kuukautta ja kakkaa yhä sisälle! Mä osasin kakata ulos jo kolmikuisena, vaikka itse sanonkin! No, en morkkaa broidia enempää, eiköhän se opi pian, kun mulkoilen halveksuvasti joka kerta "vahingon" sattuessa!

Okei, sadepäivä. Kaikki varmaan tietää mitä se tarkoittaa! Nimittäin....päikkäripäivää! Heippa vaan kaikille!

 

Unilelun paluu

Maanantai 17.8.2009 klo 8:54 - Sulo

Upeeta, mun asennemuutos tai tsemppihengeksihän sitä voisi myös kutsua, alkaa kantaa hedelmää. Eli kun annan pikkujätkän tulla välillä mun viereen, leikin sen kanssa ja näytän mustasukkaisuutta vähemmän, niin sekin antaa mulle toisinaan omaa aikaa. Eilen kaivoin esiin ekaa kertaa sitten kesäkuun unileluni - hiiren! Ekaks kokeilin possua ja sitten hiirtä, siis makasin unen rajamailla ja lutkutin unilelua kuin tuttia. Aaah! Ihan tuli vanhat hyvät ajat mieleen. Sain tehdä tämän ihan rauhassa keskellä huonetta ja Kalle vaan käveli ohi omalle nukkumapaikalleen! Mahtavaa! Olin ihan varma, että se olis varastanut lelun suusta, mutta antoikin mun nauttia päikkäreistä rauhassa. Jeh, alkaa jätkä oppimaan talon tavoille!

Parasta on, että meidän kynsiä ei leikattukaan viikonloppuna. Ja kuka väittää, ettei ajatuksen voima pure? Oikeastaan mä yritin hypnotisoida mutsin ja taisin onnistua. Raukka luulee mun "kertovan katseella" mitä haluan, mutta oikeasti teen tarkkaa koirahypnoosia. En oo vieläkään katsonut tarpeelliseksi alkaa puhumaan, Kalle kun haukkuu ennen kuin miettii.

Eilen illalla mutsi lähti mukaan ulos meidän kanssa ja mä hypin ilosta! Energialataus täytti mun kroppani ja vedin härän tavoin laumaa eteenpäin, hihna kireellä ja katse valppaana. Muuten, kamuja on ilmestynyt kuvioihin todella runsaasti, melkein kaikki ovat tulleet takaisin maisemiin lomilta. Kivaa! Tuoksuja on niiiiin paljon, että melkein pitäis kokoajan olla ulkona tekemässä kartoitusta. Murrosikä ei ole helppoa aikaa, varsinkaan kun oon vankina kotona, vaikka kaikki muut saavat olla ulkona!

Grooming

Lauantai 15.8.2009 klo 13:27 - Sulo

Tsau! Hieno päivä, aurinko paistaa ja lenkillä törmäsin tosi moneen kamuun. Tai siis me törmättiin, varjo kun seuraa nykyään kaikkialle. Mutsi on vieläkin kipee, mikä on tosi ärsyttävää - siis kun haluaisin lähteä sen kanssa ulos, mutta no hope. Viime yönä mullakin oli tuskia, osittain sympatiakipuja, osittain jotain outoja...ähelsin tuntikausia, vaihdoin paikkaa jne. Missään ei ollut hyvä olla. Onneks päivällä aina helpottaa!

Meillä on kuulema viikonloppuna komeudenhoitoa edessä. Edellisestä kynsien viilauksesta onkin jo pari viikkoa ja Kalle ainakin haisee tosi pahalle. Pikkujätkä syö vieläkin omaa kakkaansa, oikein hyökkää kikkareen kimppuun innoissaan...tosi noloa! Sillä on jokin ohjelmointivirhe päässä, kun haluu korjata omat jätöksensä. Oon yrittänyt terottaa, että pissa jätetään merkiksi, eikä sitä pidä juoda itse, mutta tuuli vaan huuliani liikuttaa ja Kallen katse harhailee.

Suurinta hupiani onkin näinä päivinä ollut ikkunalaudalla hengailu ja ympäristön tarkkailu. Ensinnäkin, saan olla rauhassa broidilta ja toisekseen, sisintä kalvaa pakkomielle tietää KAIKKI mitä ulkoa tapahtuu. Hip hei, jatkanpa nyt tarkkailujani - adios amigos!

Hyvää huomenta!

Torstai 13.8.2009 klo 8:45 - Sulo

Aloitettiin aamu reippailla leikeillä:

 

 

 

 

 

 

 

 

Kalle käy taas ihan ylikierroksilla, mutta vielä mä sille näytän!

Viuuuh....

Keskiviikko 12.8.2009 klo 12:38 - Sulo

Vauhti on päällä! Kalle pitää ääntä ja jahtaa mua, yritän epätoivoisesti löytää piilopaikkaa, turvaa...mutta ei, en pääse karkuun tuota pientä riiviötä. Pakko tarttua härkää sarvista eli pekingesiveljeä tukasta. Missä sen korvatkin ovat? En löydä, vaikka möyhytän.

Aamupäivä meni kuorsatessa, sadetta kuunnellen ja kesäisiä unia nähden. Kalle ihan vinkui ja haukkui unissaankin. Vähän ärsytti. Nyt sitten kirmataan. Meillä on yhteinen uusi lelukin, silkkinauha. Eihän me ylhäiset voida mitään köyttä vedellä, silkkitien päästä kun geenitkin ovat peräisin.

Ai niin! Tää on huvittava juttu. Kalle käy mun kanssa aamulenkillä. Jostain syystä se pidättää kuitenkin tarpeensa ja odottaa, että päästään takas kotiin. Sitten se pissaa ja kakkaa sisälle! Onks vähän hölmö! Ei tajuu yhtään merkkien jättämisen ideaa!

Aamulla treffattiin sattumalta Philip ja sen isoveli. Philip on tiibetinspanieli ja isoveli näyttää ihan mun kamulta Leolta. Vaihdettiin kuulumisia ja Kallekin osas olla munaamatta mua. Kerrankin! Jengi alkaa olla taas paikalla kesämatkojen jälkeen, mikä on hieno asia. Aina virkistää tavata kamuja!