Omalle jalalle lorauttaminen

Maanantai 18.5.2009 klo 20:05 - Sulo

Hitsiläinen, että osaakin olla vaikeeta. Nimittäin pissata! Aina kun mä nostan jalkaa puuta vasten, niin lörötän omalle jalalle. Siis sille kantavalle. Sit yritän yksijalkaisena hyppelehtiä pois lätäköstä, vaikka virta vielä valuu. No, ehkä mä opin tämän vielä! Pari kuukautta sitten mutsi oli vielä ihan varma, etten opi ikinä nostamaan jalkaa, mutta opinhan mä senkin - joten miksen sitten tekniikkaa. Kerran tein hienon kahdeksikon kantoon.... seuraavaks ajattelin kokeilla nimikirjaimiani! Siinähän ihmettelevät, mopsit!

Mulla on kuono vieläkin hellänä, siis hirvee kutitus ja räkäsyys. Luulis nuhan menevän ohi! Mitä jos mä oon allerginen, esim paprikalle?! EIH! SE olis pahinta mitä voin kuvitella!!!! Toivottavasti tää nyt vaan menee ohi, mutta on mutsi varannut mulle ajan HauMausta varmuuden vuoksi. Se on vasta ens viikon torstaille, koska lääkäri on niin kiireinen. Onpahan aikaa keksiä keino luistaa siitä.

Ai niin. Oon joutunut alkaa järsimään tassujakin. Ihan omiani, tietenkin. Aattelin kehitellä vähän tälläsiä erikoisia luonteenpiirteitä, ettei mua pidettäis vaan söpönassuna. Siis mähän oon koirien clooney, mutta on mussa paljon muutakin. Tässä just vähän meinasin alkaa riimittelemään elikkä Suloksis Kiven seuraava runo menee jotakuinkin näin:

Kiitti, mami, kun ruokaa mulle syötät
mutta miksi hihnaan kiinni vyötät?
Mä haluaisin vaan vapautta maistaa
tyttöjen kanssa lemmenlettuja paistaa!

No, nyt ei irtoo enempää, mikä johtunee täysin siitä, että haistan kinkun! Pakko mennä väijymään. Tässä talossa ei syödä mitään mun huomaamatta! Sattumoisin tiedän, että jääkaapissa on pala paprikaa, ja jos en sitä kohta saa, niin siitä kuulevat naapuritkin! Sen vannon! Ja mielestäni voitais lähteä sinne iltalenkille aika vikkelään, mun nukkumaanmenoaika lähestyy.... haloo, ihmiset! Toimintaa!!!