Sulo oppi haukkumaan!

Perjantai 3.4.2009 klo 9:10 - Hanna

Perjantaiaamu alkoi normaaliin tapaamme. Heräyskello soi kuudelta ja ihmisten raahautuessa suihkuun ja aamutoimiin, venytteli Sulo silmät sirrissä unisia käpäliään... "miksi pitää herätä näin aikaisin", tuntui elekieli kertovan. Rapsutusten ja aamupuuron jälkeen olikin aika suunnata taas päivähoitoon mummille. Aamuruoka piti siis tietenkin syöttää kädestä pojalle, al dente-kypsyystasoisena ja lämpimänä. Vain pieniä vaatimuksia, mutta Sulo syö neljässä päivässä sen määrän nappuloita, mitä paketissa neuvotaan päiväannokseksi. Ei poikaa voi suursyömäriksi moittia! Kasvattaja kertoi, että Sulon isä ja isoisä ovat todella huonoja syömään... olisi pitänyt vinkata, että vika saattaa piillä syöttämistavoissa - tai niiden puutteissa. :) Sulo syö vain harvoin itse kiposta. Normaalia on, että poika siirtyy kipon viereen ja tuijotuksella ilmaisee, että "nyt maistuis".

 Niin, tähän aamuun asti Sulo on ollut oikea mykän filmin sankari, katseilla ilmaisun mestari vauvasta lähtien. Ja nyt kaikki muuttui muutamassa sekunnissa. Mummille päästyämme ja kurat tassuista pestyämme Sulo säntäsi leikkimään ja vaati pääsyä sängylle. Eli siis yritti säälittävästi hypätä sängylle ja mummi nosti vaivalloisesti pojan lakanoille... (lellikki, minäkö?). Sängyllä Fonzi-lelun kanssa leikki yltyi niin kovaksi, että Fonzille piti sanoa kova sana. Hämmästyksen jälkeen toinen ja kolmaskin. Selvää haukkua! Tosin ääni kuulosti mielestämme enemmän Sulon possu-lelun röhkäisyltä kuin koiran haukkumiselta, mutta ei ruveta halkomaan hiuksia. Murrosikä etenee!

Palaan vielä  hetkeksi aamutoimiimme kotona.Hiustenkuivaajan äänen kuullessaan Sulo säntää salamana hakemaan herkkupalaa, koiran namia tai -suklaata. Pentu pestiin ja föönattiin ensimmäisen kerran joulukuun alussa pentunäyttelyä varten ja tuolloin riehaannuimme leikkimään fööni-leikkiä, jotta turkki saatiin kuivaksi. Sulo haki urheasti namin taistellen kuumaa aavikon tuulta vasten, toisinaan nopeasti sännäten ja toisinaan hiipien... mutta tämä kiva leikki jäi selvästi pojan mieleen, sillä nyt aina hiustenkuivaajan äänen kuullessaan hän rientää paikalle. Näin tänä aamunakin.

Aamulla putsasimme myös Sulon anturoiden välistä eilen illalla löytämäni tulehduksen. Meillä on tapana voidella anturat ennen nukkumaan menoa (yövoidettahan se äiskäkin naamaan laittaa...) ja Sulo kiltisti kellahtaa selälleen ottamaan vastaan hoidon. Eilen illalla huomasin etutässussa omituisen klöntin, kuin purkkaa tai öljyä ja likaa. Leikkasin saksilla töhnäklimpin pois ja alta löytyi punainen tulehtunut minipaise. Onneksi kotona oli vielä hoitovoidetta. Sulo antoi kiltisti hoitaa aluetta, nousi istumaan välillä kun hain tarvikkeita ja palatessani taas kellahti selälleen. Kiltti poika!

Nyt edessä taas päivä mummin seurana ja vaikkei mummi jaksakaan kamalasti leikkiä, niin ainakin häntä voi  viihdyttää koiramaisilla tempuilla! Varsinkin nyt kun on opittu haukkumaan!

Jatkoa illalla:

Sulon päivä kului nukkuessa ja mummin lihapadoista nauttiessa. Kotimatkalla jätkä sai napattua suuhunsa muutaman jäniksen papanan ja yhden lakristikarkin, jotka äiti ehti noukkia suusta ulos. Leikki etenee seuraavasti: Sulo nappaa salaa maasta yleensa jäniksen kakan (toisinaan purkan, karkin tai kiven), lähtee täysillä karkuun ja jauhaa niin nopeasti kuin pystyy "herkkua" suussaan - että ehtisi syödä mahdollisiman paljon ennen löydön suusta ulos kaivavaa äidin sormea.

Kotimatkalla tapasimme ensimmäistä kertaa parivuotiaan W:n, pienen snautseriuroksen.  W lähestyi meitä täristen, häntä pystyssä ja selvästi jännityksestä pinkeänä. Pojat nuuhkivat toisiaan ja nokittivat yhtä koviksina. Homma näytti siis hyvin kesyltä, kaksi runopoikaa kohtasivat. W:n isi kertoi pojan olevan todella arka ja alistuva. Noh, hieman äiti heitti huulta snautserimamiksesta, vaikka kaverukset olivat kuin toistensa peilikuvat. Kerrankin kohtasimme tasavertaisen kaverin! Hauska juttu oli myös, että sekä W:n edeltäjä, että W ovat samalta kasvattajalta ja samaa rotua, mutta kuulema edellinen koira oli oikea Marlboro Mies ja ujon W:n täydellinen vastakohta. Niin ne koirat ovat Yksilöitä, eikä koskaan voi olla varma pentua ottaessaan minkälainen persoona sieltä kuoriutuu.

Kotona Sulo seurasi Emmerdalen istuen tv:n edessä, söi lämmintä ruokaa (kädestä) ja katselee tätä kirjoittaessani ulos ikkunasta ikkunalaudalla makoillen. Onko se kissa? Luppakorvapupu? Jättimarsu? Koira? Ohi kulkee hymyileviä ihmisiä. Kevätsää ja aurinko saattelevat viikonlopun viettoon.