Yo, siskot ja veljet!

Torstai 30.4.2009 klo 14:29 - SULO tietenkin!

High five! Mulla on niiiin keväinen fiilis, että voisin pyöriä väkkärää vaikka  tunnin!

Aamulla aurinko paistoi ja oli jotenkin positiivinen vire jo valmiiksi, hölkyttelin innoissani eteenpäin rantsua kohden. Pari tyyppiä tuli jo vastaankin, mutta menivät vaan ohi kiireisinä. Jatkoin eteenpäin pää pystyssä kavereita väijyen ja niinhän siellä rannassa (pari papanaa välissä syötynä) tapasin pitkästä aikaa ihanat pimut Fannin ja Dinan! Dina on valkoinen iso aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoira ja Fanni musta pieni toyvillis, mun kokoinen. Me ollaan usein leikitty yhdessä, mä RAKASTAN niitä! Niiden mami laskee ne vapaaksi ja pyöritään kuin hyrrät ja pompitaan ja juostaan....tänään Dina vaan moikkasi ja vetäytyi katselemaan sivummalle, kun me Fannin kanssa pidettiin kivaa. Vähän kutsuin tytsyä leikkiin ja onnistuinkin, mutta se tuoksui jotenkin erilaiselle. Sillä onkin ekat juoksut! Mä haistelin aika paljon ja mielenkiinnolla, mut sit taas leikittiin. Fanni oikein tarjos peräänsä haisteltavaksi ja siirsi häntää sivuun, tosi nastasti tehty - miksei kaikki tee niin! Sitten taas leikittiin. Meidän äiskät vaan nauroi meille, en tajuu miksi! Fannin mami tosiaan aluksi luuli, ettei mua vois laskea tervehtimään kaveria, ihan kuin jotenkin säikähtäisin sen menkkoja! Ihan hölmöö...mä uskon tasa-arvoon ja siihen, että typyt voi leikkiä mun kaa koska vaan! Kunhan vaan saan nuuhkasta vähän. Samalla tavallahan poikiakin haistellaan!

Harmi, että tyttöjen piti jatkaa lenkkiä ja niin mäkin sit johdatin mutsia eteenpäin, tai tais olla itseasiassa mutsi joka sanoi, että edessä on lisää kavereita. Mä meen aina siihen halpaan! Tällä kertaa siellä oikeesti oli, nimittäin Filippa! Se on tosi nätti tipsukka, joka vähän murisi mulle, mutta silti oltiin kuin ystävykset konsanaan. Filippa asuu viereisessä talossa ja on tosi hunajainen missi. Nyt sillä on vauvoja mahassa. Filippa kertoi, että pääsee mökille vasta heinäkuussa, kun ensin menee synnyttämään ja sitten hoitaa vauvoja monta viikkoa. On se rankkaa, jotenkin ymmärrän sitä murinaakin. Mutta kaunis se on kuin mikä!

Mitenköhän ne vauvat joutuu sinne mahaan? Syökö mä liikaa jäniksen papanoita?

Aurinkoinen sää on jotenkin tosi ihanaa, vaikka mun nenää nykyään kutittaakin tosi paljon. Oon hangannut sitä joka paikkaan niin paljon, että nenän yläpuolelta on karvat irronneet - katsoin peilistä. Mutta kun kutkuttaa, niin ei oo vaihtoehtoja! Ehkä se on kevätpöly...mä meen loppukesästä ottamaan rokotuksia ja se kiva lääkäri saa sitten tarkistaa mun kuononkin, kun kerta meni leikkaamaan sitä talvella.

Juma! Melkein unohdin kertoa, mä pissasin eilen sisälle! Se vaan jotenkin "tuli" se pissa. Mul oli pallo suussa ja juoksin just sängyn alta oman alustan yli kun siinä päällä pissahätä vaan räjähti käsiin. Sen jälkeen nolotti niin paljon, että lopetin leikit ja menin omaan koppiin piiloon. Eikä mutsikaan ilahtunut, tosin se kehui että lätäkkö ei oo mikään pennun pissa. Että kyllä mä osaan kerralla tehdä isonkin lätäkön, jos tarttee!

Mä oon saanut tosi paljon meilejä kaikilta lukijoilta, kiitokset! Hauskaa kun on uusia kamuja! Nyt mun tarttee vähän tehdä tutkimuksia, että mihin mun lelut on joutuneet. Ja näköjään aletaan imuroimaankin...jee! Se on kivaa kiivetä sitä imurinletkua pitkin, ootteko koklanneet koskaan?

Tää on mun eka vappu tai ainakaan en muista tällästä juttua, mutta kuulema saan lihapullia! Elämä on tosi mahtavaa, kevät on mahtavaa, mun possulelu on mahtava ja lihapullat on mahtavia!

Moikka ja hauskaa vappua kaikille!

Päivä mummin luona

Keskiviikko 29.4.2009 klo 17:56 - Hanna

Sulo vietti tänään päivän hoidossa mummin luona. Toivottavasti viikonloppuna päästään kylään mummolle ja papallekin, täytyyhän sitä uutta kevätturkkia päästä esittelemään laajemmaltikin. Mummin luona vieteripupu oli taas menossa satanen lasissa: kun sängylle ei pääse hyppäämään, ei Sulo anna periksi vaan perääntyy, ottaa vauhtia ja yrittää uudestaan. Vaikka kuinka kimpoilisi sängynreunasta takaisin. "Kyllä se joskus onnistuu", tuntuu koira ajattelevan ja jatkaa yritystä. Samoin oven kanssa. Pienempänä Sulo käytti tuijotus-metodia eli meni lähes kuono kiinni oveen ja vain tuijotti sitä. Siis niin pitkään, kunnes joku avasi oven. Näin hän ilmaisi kakkahädänkin... opittiin, että jos pentu istuu ja tuijottaa ovea, täytyy lähteä ulos. Nykyään murkun hermot eivät riitä tuijotukseen, vaan ovelle sännätään (usein) ja sitä tassulla tai tassuilla raavitaan ja yritetään avata. Todella siis matkii ihmisiä, menee kahvan alapuolelle ja muka "avaa" ovea.

Sulo keksii nopeasti asioita ja matkii sumeilematta ihmisiä. Äidistä valitettavasti on ottanut mallia ei niin ylpeyttä herättävissä jutuissa, kuten television katselussa. Sulo istahtaa Emmerdalen alkumusiikin soidessa tv:n eteen katselemaan vihreitä niittyjä... ja kaikenlainen musiikki telkkarissa on aina kiinnostavaa ja sitä  täytyy ihan istahtaa katselemaan ja kuuntelemaan. Ehkä meidän pitäis kehittää jonkinlainen agility-rata Sulolle, etteivät lahjat menisi hukkaan.

Nytkin Sulo tuli eteeni tuijottamaan. Yleensä tuijotus tapahtuu jokin lelu suussa ja on leikkiin kutsu. Nyt lelua ei näy ja tuijotus jatkuu. Kun kysyn että "missä possu (tms)?", ei poika säntääkään hakemaan lelua, kuten yleensä vaan nyökkää ruokalautastaan kohti! Muutamalla askelluksella tehostaen viestiä - syötettävä on. Ja kova nälkä onkin! Kumma, ettei mieleen tule mennä itse syömään lautaselta ruokaa? Viiden tähden hotellin palvelu pelaa, ehkä Sulon pitäis taas mennä mummolle hoitoon, siellä iso poika syö ihan itse. Mutta kyllähän uros mieluumin Coat Beauty-napsuja syö äiskän kädestä, kuin lautaselta. Muchos macho! ;-)

Oopperalaulaja on löytynyt!

Keskiviikko 29.4.2009 klo 8:14 - Hanna

Niin. Leikkaan Sulon kynsiä lähes viikottain, tekniikkani on ottaa vain ihan vähän kerrallaan ja mieluiten mahdollisimman usein. Toisinaan väliä on vain neljä päivää ja joskus tauko on venynyt jopa yli viikkoon, lähemmäs kahta. Eilen oli taas etutassujen vuoro. Sulo antaa tosi kiltisti hoitaa komeuttaan. Pesemme hampaatkin joka ilta, tosin se siipikarjan makuinen hammastahna taitaa Sulon mielestä olla enemmän herkkua, kuin hoitoa. Kynsien leikkuu sujui jossain vaiheessa talvella tosi hienosti, mutta sitten meille tuli pidempi tauko leikkaamisesta ja sen jälkeen ongelmat alkoivat. Varmasti moniin koiriin verrattuna Sulo on vieläkin helppo tapaus: poika on pieni eli helposti pidettävissä aisoissa ja pureminenkin on sellaista paniikinomaista yritystä, ettei oikeasti edes osu käteen - kynsisaksista on kyllä monesti jo saanut kiinni. Eilen siis otin Sulon syliin ja tarkoitus oli leikata etujalkojen kynnet (kannuskynnet ovat mielestäni kirous), jotka ovat helpot senkin vuoksi, että vain reunimmaiset kynnet leikataan - keskimmäiset kuluvat kävellessä jopa huolestuttavan paljon. Alkuasento oli hyvä ja sain ekan kynnen leikattua, ja se oli vielä se kirottu kannuskynsi. Jee, hyvin menee! Toisen kynnen kohdalla Sulo oli jo selvillä mitä tässä nyt hommaillaan ja aloitti kiljumisen. Siis Kiljui niin kovalla äänellä, ettei koskaan ole sellaista kirkumista kuultu pojan suusta. Sohvalta neuvoja antava oikein säikähti, että leikkasin kynnen tyvestä irti tms - mutta ei, en ollut edes vielä leikannut, vain lähestynyt kynttä saksien kanssa. Sulo se siinä vain "varmuuden vuoksi" päätti aloittaa huutamisen. Sinnikkäästi operetista huolimatta leikkasin kaikki kynnet - toista kannuskynttä lukuunottamatta. Siinä meni jo hermo äidiltäkin. Ennen tätä rääkymisen erikoisnäytöstä Sulo myös haukahti ensimmäisen kerran kotona! Kehdattiin laittaa ruoka jäähtymään ikkunalle, väärä liike nälkäisen Sulon mielestä ja haukku tuli. On todettava, että ääni oli aika erikoinen, ehkä Sulo vasta availee äänihuuliaan?

Paprikaa tänne ja heti! Hau!

Tiistai 28.4.2009 klo 19:19 - Sulo

Moi! Pakko taas ladata, kun mutsi on niin väsynyt. Tai väittää vaan niin, ettei tarvitsis heitellä palloa, kyllä mä sen tunnen! Tänään mä olin yksin himassa päivän, otin nokosta oikein kunnolla ja vähän siirtelin leluja paikasta toiseen, että menis perille - mullakin on KIIREITÄ, silti en oo väsynyt illalla!

Käytiin äskettäin ulkona, rannassa. Mä olin oikein psyykannut itseni juoksemaan täysillä ja hyvin meni, sain kaikki juoksemaan mun perässä. Oon keksinyt sellasen hauskan jutun, että tottelen kirjaimellisesti. Eli kun mutsi huusi "odota" ja "istu", kun ne sanonnat mä sen mielestä vaan tiedän, niin sitten tein niin. Istuin. Turha luulla, että mä suostuisin kävelemään. Mutsi yritti jossain vaiheessa opettaa mua kävelemään vierellään...argh, miten t y l s ä ä se olikaan. Mä otin herkun aina hampaiden väliin kun sitä tarjottiin ja sit vaan pysähdyin istumaan ja syömään sitä namia. En mä ole mikään barbaari, joka syö ja kävelee samaan aikaan! Sitten vaan taas kirmaten eteenpäin! En mä enää nykyään saa herkkuja ollenkaan ulkona, kai sitten jotenkin mutsi ei vaan tajunnut sitä hommaa...ei ole helppoa silläkään.

Mä siis äskettäin tapasin pari tyyppiä, ei mitää kamuja. Nyt on monta päivää mennyt aika tyhmästi. Tai no, eilen illalla mä trefasin Jopin! Jopi kertoi, että sillä on jo ollut monta punkkia turkissa. Se yritti selittää mulle niistä hyönteisistä, mutta mä vaan halusin leikkiä. Mullahan on tää tuoksupanta! Hakuna matata! Innostu se Iso-Jopikin vähän lyömään leikiksi ja voi pojat kun oli kivaa!!! Tehtiin muutenkin aika pitkä lenkki ja kieltämättä nukuin kuin tukki koko yön. Yksi Piki yritti eilen isotella mulle ja siitä tulikin mieleen yksi toinen juttu...

...nimittäin tänään mä en enää kestänyt! Mutsi teki äsken mun lempiruokaa (ensin sain mun ehdotonta lempparia, paprikaa!) eli kasvismunakasta ja mua kiusattiin todella törkeesti, mun lautanen laitettiin ikkunalaudalle! Muka jäähtymään. Aikani siinä tuijotin ylöspäin sitä lautasta ja sitten se tapahtui. Mä komensin haukkumalla! Oon pihdannut ääntä tähän asti, mutta pakkohan se oli alkaa himassakin komentamaan, kun ei kerta palvelu meinaa pysyä sovitussa standardissa.

Voi ei, nyt mua taas lähestytään kynsisaksien kanssa, pakko valmistautua ulvomaan. Moikka, leikitään kun tavataan!

Maanantai = Tyhmä

Maanantai 27.4.2009 klo 10:19 - Hanna

Suloa ottaa päähän! Maanantait on just niitä kaikkein pahimpia päiviä! Joutuu heräämään liian aikaisin (kuudelta), ei saa syödä jäniksen papanoita lenkillä ja kaikki muukin on ihan tyhmää! Turkkikin on leikattu niin lyhyeksi, että pallit näkyvät suojattomina takaapäin, ei voi edes rennosti kävellä ulkona, kun viima tuntuu kirjaimellisesti just siellä.

Onneksi Sulon harmitus on aina kovin lyhytaikaista. Ehtihän sitä matkalla mummille syödä pari papanaakin salaa ja sitäpaitsi mummi odotti kinkun kanssa makkaran mallista pentua - nytpä hänkin näkee todestettavasti, ettei poika ole läski! Nam nam, herkkuja vaan Sulolle! Päivä paranee edetessään, se on varma se!

******

Iltapäivällä elämä hymyilee: mummia saa juoksuttaa armottomasti, eikä sisällä ole enää niin kuumakaan. Sulon puhdas turkki tuoksuu yrteille, kiitos luomupunkkipannan - testaamme sellaista alkuun, jos vaikka selviäisimme ilman myrkkyjä. Lyhytkarvainen wunderbaum kiitää rantateitä pitkin kuin rasvattu salama. Tosin nyt katsellaan mummilla vain ikkunasta ulos maailman menoa ja odotellaan äitiä hakemaan päivähoidosta.

******

Illalla taas vähän harmittaa: miksei mennä ulos? Vaikka juuri oltiin, niin silti! Ulkona tapahtuu, Sulon päässä soi vaan: "mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään...". Murrosikä kolahti ja kovaa, ovella on juostava muutaman minuutin välein. Ja ei, kakkosesta ei voi olla kyse, ellei eläin ala muuttumaan mustanmakkaran tuottantolaitokseksi.

Mä oon kalju!!!!

Sunnuntai 26.4.2009 klo 19:42 - Sulo

Mä oon kalju! Siis ihan inttijätkän näköinen! Roisto luulee ihan varmasti mun matkineen sen mäyris-lookia.

Mutsi vaahdotti mut tänään kunnolla, sen mielestä mun aromit oli liian ulostemaiset ja eihän se ihan väärässäkään voi olla. Tosi tuskaa se pesu! Ainoa kiva juttu on, että sen jälkeen föönataan! Nameja sinkoaa suuhun ihan syötöllä, siitä hommasta mä tykkään. Föönauksen jälkeen mä olin ihan että "thanks, bye" ja mutsi että "shiiiit!" Mun turkista oli muodostunut rastalevy. Seuraavat sata tuntia menivät sitten saksien viuhuessa, arvatkaa ahdistko!

Nyt mulla on sitten uusi ilme, kuvailisin nuorekkaaksi ja kevyeksi. Ei mua tälläinen keväinen muodonmuutos häiriste ollenkaan, ellei itse prosessia oteta lukun. Ulkoiset asiat on mulle ihan sivuseikkoja, paitsi jos kyse on söpöistä pörröhäntäsistä mimmeistä! Jep, kaverit, sama vanha Sulo mä vaan oon, vaikka näytänkin erilaiselta!

Tänään muuten herätin mutsin seiskalta. Päätin, että se saa luvan lähteä viemään mua metsään - kuuntelin ikkunasta lintujen liverrystä ja jotenkin se luonto alkoi taas kutsumaan... olisin mä voinut yksinkin mennä, periaatteessa. Ulko-ovi ei vaan aukea työntämällä, oon kokeillut. Eikä siinä ilmeisesti ole katseentunnistintakaan. Yritän selvitellä sitä systeemiä, mutta sillä välin mutsi saa viedä mua ulos. Me ollaan tänään käyty jo kolme kertaa pihalla ja oon nähnyt pari kaveria. Ben on tosi hauska metusalem, se on jo viistoista vuotta, siis sikavanha! Ja vaikka sillä on vaan yksi silmä ja sekin näyttäis kuorituvan veks, niin ihan hyvin se jaksoi temmeltää. Annoin tyypin vähän nokittaakin, jotenkin en viitsinyt näyryyttää vanhusta ketterillä liikkeilläni (oon harjoitellut himassa). Paha juttu vaan oli, että yksi mimmi tuli just niillä hetkillä vastaan ja näki sen homman - sillä nartulla oli pokkaa sit hypätä MUN selkään! Vähänkö nolotti.... Annoin mutsin kantaa mut himaan ihan suosiolla. Aina ei voi voittaa!

PS. Systeri laittoi mulle meiliä! Silläkin vaihtuu lapsiturkki...terkkuja!

Karvanlähtö kiihtyy

Perjantai 24.4.2009 klo 19:49 - Hanna

Argh! Sulon pentukarva vaihtuu nyt toden teolla. Vaikka turkkia harjataan päivittäin, irtoaa karvaa tukoittain joka kerta. Tuskaa! Koko asunto on täynnä koirankarvaa, ihan kirjaimellisesti. Sitä leijuu ilmassa ja jopa jääkaapista löytyi muutama karva! Enää edes turkkipäällysteinen voileipä ei ällötä, koska muunlaisia ei meillä edes tarjota. Suloa alkaa selvästi kypsyttämään tilanne, eli alituinen harjaaminen. Toivottavasti tämä päättyy pian!

Ostin ensimmäisen punkkipannankin, tietenkin luomu-sellaisen. Kuulin, että punkit "metsästäisivät" jo. Toivottavasti pannasta on hyötyä, sillä minusta ei ole repimään ällöttäviä punkkeja irti pennusta. 

Viikonlopuksi on luvattu aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä. Tarkoituksena onkin viettää Sulon kanssa mahdollisimman paljon aikaa ulkona - täytyyhän kevätpörriäistä viedä haistelemaan lempeitä tuulia ja toivottavasti myös kavereita. Aamulla poika mökötti ammattilaisen tavoin, syyllisti katseellaan töihin lähtijää. Yritin selitellä kiireen keskellä, että "tänään pn perjantai", mutta enpä saanut nuorta isäntää vakuutettua. Onneksi kotiin tullessani fiilikset olivat jo korkeammalla ja nyt vietämmekin iltaa palloleikkien tiimellyksessä. Viime vuonna pentua harkitessamme ilmaan tuli heitettyä legendaarinen lause "mitä muuta ihminen voi haluta, kuin pekingeesin?!". Kävelin siis tänään reippaasti terassien ohi kotiin koiran luokse. Ja kahden viikon etelänlomaa ei ainakaan vielä pysty edes harkitsemaan - vaikka mummo ja pappa pitävätkin ensiluokkaista koirahotellia yllä. 

Jätkällä menee lujaa!

Torstai 23.4.2009 klo 17:26 - Sulo

Tsau kamut!

Sorry, mulla on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kertoa kuulumisia - ja äiti on tosi laiska! No, mä aloitan nyt sit heti tärkeimmästä: mulla on uusi kaveri! Leo on 2-vuotias kultsu, tosi kova jätkä ja hengaa mun kanssa! Yksi ilta bongasin sen iltalenkillä metsässä, ihmettelin että mitä tyyppi kaivelee keskellä mätästä ja juoksin lähemmäksi katselemaan. Siellä se Leo sit oli. Sillä oli projekti kesken ja mutsi ei laskenut mua messiin, vaan jouduin katselemaan sitä touhua metrin päästä. Ärsyttävää! Leo siis kaivoi isoja juuria maasta, jännää. Mäkin oon yrittänyt tehdä samaa sittemmin, mut jotenkin en tajuu sitä metodia. Mut silloin siis Leo kaiveli maata ja sit se tarzan nappas PUUN hampaiden väliin ja katkas sen vielä. Ja jatkoi tyynesti sen järsimistä! Se puu oli siis paksumpi kuin mun jalat! Mä päätin siinä innoissani sit näyttää, että ollaan samasta puusta veistettyjä miehiä ja aloin mutsin riemuksi järsiä oksia, matkin Leoa siis asentoa myöten. Jotain ne ihmiset hekottelivat varvuista, mut en mä jaksa enää niille korvia lotkauttaa. Leoon kuitenkin tein vaikutuksen, sillä ollaan temmelletty sittemmin useasti. Hauska tyyppi! Kivaa, kun on samanhenkinen kamu!

Toinen hauska asia on rannan jättimäinen vesipiste. Vähän suolasta ja pikantin makuistahan se juoma on, mutta että onkin hauska kesken lenkin käydä vähän hörppimässä. Ja siellä ne lintusetkin ovat, niitähän mä seurailen paremman puutteessa. Kivoja ääniä ne päästelee! Mulla on tuo äänentuotanto vielä hakusessa, siis mummolla päästelin miehekkäästi menemään, mut nyt on taas sellanen fiilis ettei vaan kiinnosta. Jotenkin se oli niin erilaista siellä, oli hauska komennella ja isotella. Kotona tykkään olla pikkupoika - siis neljän seinän sisällä. Oon huomannut, että palvelu pelaa huomattavasti paremmin, kun vähän herkistelen. Ulkona jätkät jaksaa aukoa päätä mulle, mutta arvaa kiinnostaako mua? Tosi hyvät tyypit diggaa mun tyylistä - mäkin oon alkanut onneks oppimaan kenet kannattaa kiertää kauempaa. 

Siistii on sekin, että ens kuussa mä treffaan mun broidin ja systerit. Meille järkätään sellasta tapaamista. Nastaa! Varsinaisia rotutovereita täällä ei ole, kuin yksi keski-ikäinen bitch, joka on tosi kypsä muija. Se kun bongaa meitsin jo kaukaa, niin heti menee naama näkkärille. Roggella on sentään kanssa lyttynaama, mut sitä ei oo näkynyt kulmilla aikoihin. Mitäköhän sille kuuluu? Rogge asuu naapuritalossa ja on mun eka idoli. Seurasin sitä silloin hölmönä puolivuotiaana kuin hai laivaa. Rogge on mopsi, kuulin mutsin sanovan. En tiiä mitä se tarkoittaa, mut varmaan jotain sellasta mitä mä voisin olla isona! Roggella on tyttöystäväkin, Filippa. Mä kyllä kuulin, että Filippa olis paksuna jollekin tipsulle, mut mitä sekin tarkoittaa? Äh, mä mietin mieluumin mun uutta lammaslelua.... ja eilen sain elämäni ekaa kertaa sian saparon. Nam! Äiskä kyllä sanoi, että mulla on samanlainen selässä, mutta en mä mitään nähnyt. Kai mä olisin sen syönyt jo aikoja sitten, jos sellanen siellä olis!!!!

No, mä jatkan nyt iltahommia. Oon opettanut ihmiset pelaamaan sellasta peliä, että mulle heitetään pesupallo johonkin suuntaan ja mä sit noudan sen (juokseminen on PARASTA mitä tiedän!) ja kun juoksen takas heittäjän luo, odottaa se siellä mua teltta edessään ja sit mä juoksen sinne telttaan kuin maaliin! Okei, pitää mennä. Moikka ja nähdään lenkillä!

Kevättä rinnassa

Torstai 16.4.2009 klo 16:03 - Hanna

Sulo rakastaa kevättä!

Ulkona kävely ei ole vaihtoehto, ainoa tapa liikkua on pomppia ja säntäillä silkasta riemusta, kuin villieläin konsanaan. Lintulajeja on saapunut kotokonnuillemme lisää ja sirkutuksen kasvaessa Sulon innostuskin on kasvanut. Samoin vesilintujen suhteen - Sulon tekisi mieli tehdä lähempääkin tuttavuutta sorsien, lokkien ynnä muiden siivekkäiden kanssa.

Into kevään tuoksuja ja uusia eläintuttavuuksia kohtaan on niin suuri, ettei poika meinaa kotona viihtyä laisinkaan, vaan on jo vartin päästä sisälle tultuamme kuono kiinni ovessa valmiina taas lähtemään jatkamaan tutkimuksiaan. Indianajoneksemme tuoksuu myös hyvin miehekkäälle, kiitos keväisen luonnossa rypemisen. Äiti odottaa jo viikonlopun pesu-föönaus-sessiotamme.

 Pekingesin onni on...KEVÄT! :)

Villiä menoa mummolassa

Keskiviikko 15.4.2009 klo 16:54 - Hanna

Pääsiäinen toi tullessaan Sulon elämään uuden kappaleen, nimittäin eron kotilaumasta. Sulo oli hoidossa neljä päivää, kolme yötä, mummon ja papan luona tietenkin!

Raportoinnin mukaan Sulo otti käyttöön miehekkäät aseet eli käyttäytyi kuin iso poika - haukkuen komensi mummoa toimimaan ripeämmin ja lenkkeili kuin aikamies konsanaan pitkiä lenkkejä. Palveluun koirahotellissa kuului myös säännöllinen herkun tarjoaminen, mummon sylissä parvekkeelta pihan tarkkailu ja papan kanssa lattialla leikkiminen. Sulo piti itsensä (ja hoitoväen) hyvin kiireisenä erilaisten projektien parissa ja varsin reippaasti käyttäytyi koko pääsiäisen ajan. Villin kirmaamisen haittapuoleksi voidaan todeta isku otsalohkoon, kun tassut eivät suostuneet pysäyttämään vauhtia ajoissa - tästä oppineena Sulo kiersi koppaansa varovasti sivukautta onnettomuuden jälkeen. Kuulimme myös pojan ihastuneen parvekkeeseen niin kovasti, että sinne piti roudata leluja ja oven ollessa suljettu, koputti Sulo tassulla sitä pyynnöksi avaamiselle.

Kaiken kaikkiaan kuulosti siltä, että sekä Sulo että mummo ja pappa tykkäsivät yhteisestä pääsiäisestä. Mikäpä mummostakaan olis ihanampaa lomalla, kuin herätä kuudelta karvanaaman tuijotukseen tyynyn vieressä ja lähteä viemään varhaiselle aamulenkille linnunlaulua kuuntelemaan! Sulo tykkäsi tästä toiminnasta niin paljon, että on yrittänyt lanseerata "kello kuuden lenkkiä" kotonakin, mutta arvatkaa vaan suostuuko äiti sellaiseen peliin! Ei todellakaan.

Ääni, jota kotona taasen ei kuulla on haukkuminen - mummolla ja papalla ääntä kuulema riitti, eikä mitään piipitystä! Kotona herkistytään vielä vauvailemaan, vaikka muualla ison pojan käytöstavat osataankin. Niin kauan kun äiti syöttää ruokaa kädestä, kannattaa ilmeisesti kotona vielä pentuilla. :) Siis hoidossa Sulo söi itse omat ruokansa lautaselta...

Kotiinpaluu on sujunut varsin mallikkaasti, vaikka maanantaina ja tiistaina vielä väsymystä villistä lomasta olikin nähtävissä - nukkuminen vaan ei luonnistunut, kun piti vahtia kokoajan, ettei vaan mummo tai pappa lähde ilman häntä esim. kotiin! Onneksi luottamusta on alettu voittamaan takaisin ankaran leikityksen ja rapsutuksen voimin - tosin kertomuksista päätellen Sulo tuntui viihtyvän mummolassa paremmin kuin kotona!

Katsellaan mitä keväinen viikko tuo tullessaan, suunnitelmissa ainakin seuraavat toimet:

• kevätseurantaa eli uusien lintulajien tarkkailua
• täydellinen turkin pesu ja leikkaus kesäkuosiin
• kynsien lyhennystä (taas!!!)
• kavereiden tapaamista

Sulon lempparit random 5x5

Keskiviikko 8.4.2009 klo 16:45 - Sulo

Lelut

1. Kissanpallo (kissanmintulla hajustettu)
2. Kurre
3. Possu
4. Virkattu hiiri (made by Mom) 
5. Pesupallo (jep)

Harrastukset

1. Ulkoilu, tottakai!
2. Lintujen seuraaminen, kevätseuranta
3. Ikkunalaudalla makoilu ja pihan tarkkailu
4. Palloleikit ja Possun, Kurren tai Lampaan jahti
5. Herkkujen kerjääminen

Herkut

1. Paprika ja jäniksen papanat
2. Maksamakkara
3. Sonnin suti
4. Siankorva
5. koiran suklaa, Puppy coaches, sydämen muotoiset namit

Inhokit

1. kynsien leikkaus
2. yksin jääminen
3. vääränlainen ruokatarjoilu
4. ärhäkät koirat, siis ei kaveriksi tahtovat
5. ettei saa syödä jäniksen papanoita, vaikka kuinka salaa yrittäis jauhaa

Haaveet

1. Lauma olisi kasassa kokoajan ja kavereita nähtäis usein
2. Asuttais ulkona
3. Syötäis jäniksen kakkaa ja vihanneksia ja marjoja ja juotais purosta/kuralätäköstä
4. Puistossa olis jättimäisiä pehmeitä tyynyjä pediksi
5. Kynsiä ei leikattais ikinä eikä äiti hoitais joka päivä komeutta, mutta rapsutuksia sais aina kun tekis mieli

Kuuma kaveri

Maanantai 6.4.2009 klo 18:59 - Hanna

Viikko lähti käyntiin erätyskellon armottomalla pirinällä ja siihen herännyt Sulo sai houkuteltua äidinkin ylös sängystä, rapsutuksen tarve on aamuisin niin suuri! Tietenkin aamulla pitää tarkkailla tilannetta koko ajan, jääkö joku kotiin vai ei? Aamullakin Suloa leikityttää kovasti, tänäänkin taas äiti sai heittää palloa ja possulelua toisella kädellä aamutoimien ohessa. Sulo viihtyy erityisen hyvin aamuisin sohvalla äiskän vieressä, siitä on kiva tiputella leluja lattialle ja odottaa niiden ylös noukkimista, sitten taas tiputtaa jne... ikiliikkuja keksitään joka arkiaamu uudestaan.

Kaupasta Sulolle tarttui mukaan uusi lelu, oikea hottis lammas, Sulon kokoinen valkoinen leluosaston kaunotar. Sulo hullaantui leluun niin kovasti, että saimme ihailla ensimmäisiä nylkytyksiä - lammasparka menetti viattomuutensa kolmen minuutin päästä uuteen kotiinsa tultuaan. Tähän ei neljävuotias ihmislapsi pysty! Sulo itse hämmästyi tuntemuksiaan niin paljon, että vuorotellen kävi järsimässä lampaan korvaa kiihkoissaan ja sitten taas hämmentyneenä pyöri häntänsä perässä ja yritti kurkkia, että mikä se siellä masun alla kutittelee....

Onneksi iltaruoka tyrkättiin eteen, herneitä! Oma ruoka jäi taas odottamaan myöhäisillan hiukomista, ihmisten herneet upposivat heti. Sulo rakastaa vihanneksia! Paprika on ihan parasta herkkua, jos sitä sais joka päivä, olis pekingeesillä makoisat oltavat! Tällä välin lammas katosi mystisesti kuvoista. 

Iltalenkkillä koira riemuitsi, ensin tapasimme suuren vihikoiran Jopin, jonka kanssa oli nasta pyöriä ympyrää varsin pitkään. Jopi on ystävällinen sielu, tykkäsi Sulostakin tosi paljon - muistoksi Sulo sai vanan kuolaa korvaansa. Jopin kaipaava katse jäi meitä saattelemaan, toivottavasti törmäämme tuohon kilttiin jättimaastomakkaraan vielä toistekin! Seuraavaksi meitä vastaan kipitteli russeli-poika, jonka kanssa paini maittoi ja kaulailua riitti. Tosi onnistunut lenkki - vielä kun mustarastas ilahdutti karvaista onitologiamme serenadilla, Sulo näytti onnelliselta kevätkoiralta.

Wow! Voisko ihanampaa asiaa olla kuin....hampaiden pesu! Sulon hampaat pestään iltaisin siipikarjan makuisella tahnalla ja vauvojen hammasharjalla. Sulo tunnistaa harjan varressa helisevien helmien äänen ja ryntää paikalle tuhatta ja sataa, sitten alkaa hammas"pesu". Eli äiti yrittää epätoivoisesti tunkea harjaa molempiin poskiin, jotta saisi hampaiden ulkopintoja harjattua ja Sulon kieli lipoo villinä joka suuntaan, yrittäen saada herkkua nuoltua hintaan mihin hyvänsä. Käytännössä hampaita ei ole harjattu varmasti kertaakaan kunnolla ja Sulo taitaa ihmetellä äiskän outoa tyyliä antaa herkkutahnaa - että pitääkin tunkea sitä harjalla ihan ohi kielen!

Hetki vielä ikkunalaudalla lintujen musisointia kuunnellen ja Sulo on valmis yöpuulle. Kaikki hyvin nuoren isännän maailmassa.

Viikonlopun riemua

Sunnuntai 5.4.2009 klo 13:28 - Sulo

Moi kaverit! Minä täällä, Sulo!

Mutsi ei jaksa kirjottaa, joten päivitän vähän viikonlopun tapahtua. Jotenkin ärsyttää, miten laiska mutsi osaa olla sunnuntaisin. Eiks se hiffaa, että mä haluan leikkiä!?! Eilen mut törkeesti jätettiin yksin jotain sadaksi miljoonaksi tunniksi ja en mä sit keksinyt muuta kuin ottaa torkut kamujen, Sakun, Kurren ja Possun kanssa. Ne on vähän hiljasempia veikkoja ja alistuu mun ravisteltavaksi aina. Kävin pitkällä kävelyllä aamusta, mikä jotenkin pisti ramasemaan kunnolla, vähän epäilytti jopa salaliitto kun koko karkaamishomma oli niin hyvin suunniteltu.

Siellä lenkillä mä näin pari raivopäähemmoa, sellasia mun mielestä tosi amislaisii tyyppejä...täytyy olla tosi huono itsetunto, jos ei osaa muuta kuin ärjyä. Mä vaan ylenkatsoin niitä parhaani mukaan, vaikka olinkin pettynyt. Se on jotenkin niin tylsää, kun päälle päin ei voi tietää minkälainen tyyppi tulee vastaan, jos ei oo ennen tavattu. Aina sitä vaan lähtee mukaan geimeihin yhtä innokkaasti ja odottavavin mielin ja kuitenkin joskus tulee turpaan.

Ei mulle ihan kauheita oo vielä käynyt, vaikka kerran aitauksessa yksi hullu tyyppi vähän pelottelikin, mut oon kuullu kavereilta mitä kaikkea niille on tapahtunut...kamalia asioita maailmassa onkin! Välillä mä yritän vähän tsiigailla uutisiakin telkusta, mut ei siellä onneks kerrota näistä jutuista mitään. Yksikin päivä dallailin ihan rauhallisesti puistotietä, omat asiat oli mielessä ja jotenkin aika leppoisa fiilis kaikenkaikkiaan, kun "se" alkoi. Siis ihan hirvee ulina ja haukkuminen. Mä äkkiä laskin, että ainakin yhdeksän uhria siellä ulvoi. Sit mutsi vielä sanoi, että "koirien joukkoteurastus" ihan kuin pitäis mua tyhmänä. Siis kuulinhan mä sen! Oonkohan koskaan juossut kotia kohti yhtä lujaa? Arvelin, että parempi ottaa jalat alle, kuin leikkiä sankaria. After all, mä kuitenkin oon enemmän runollisen ja kauniin maailma puolustaja, kuin mikään soturi.

Takas viikonloppuun. Rannassa oli kiva taas pysähtyä rantatörmälle istumaan ja tarkkailemaan vesilintuja. Jotenkin mä diggaan sikapaljon noista siivekkäistä kamuista ja nyt keväällä niitä onkin tulllut maisemiin paljon enemmän. Siel oli kaksi sellaista isoa valkoista pitkäkaulaa, aika komeita tyyppejä, ja pienii oli enemmänkin. Ne sellaset valkoiset rääkyvät tapaukset on aika hauskoja. Tällä kertaa mä sain ihan rauhassa tsiigailla merelle - arkisin mutsi aina pakottaa mut eteenpäin...viikonloppuina sentään on aikaa nautiskella ja seurata luontoa.

Tää viikonloppu on muuten ollut tosi surkee noin kaveririntamalla. Musta ihan tuntuu, että mua kartellaan! Eilen törmäsin ihan sattumalta taas Kerttuun, mut se narttu kiertää mut kaukaa. Ja tänään nähtiin vaan yks chihu, mut sekinoni niin vanha mummo, että kommunikaatio jäi ykspuoliseksi. Tylsää! Sitä vaan sit kävelee ja kävelee ja kävelee ja tarkkailee joka suuntaan, että näkyyks ketään mestoilla. Siks kai mä oon kehittänytkin tän suuren mielenkiinnon lintuja ja jäniksiä kohtaan - että ois niinku ees jotain kateltavaa ulkona sellasina päivinä, kun kaikki koirat ovat kadonneet maan päältä. Hitsi, toivottavasti täs ei oo mitään vakavampaa takana, kuten se joukkoteurastus!

Mä oon siis oikeestaan vaan nukkunut, syönyt ja leikkinyt. Kiva, kun saa vähän perhettäki aktivoitua. Varsinkin aamuisin ne mun mielestä tarvii vähän apua sängystä nousemiseen ja oonkin keksinyt tosi hauskan keinon. Mä hypin sängyn reunaa vasten! Joskus on pakko välilä hakea kovaäänisin lelu ja leikkiä sillä ja sit taas käydä vilkaisemassa, että tehooko. Sit kun oon saanut ne ylös, ulos ja lenkille, niin painun itse takas nukkumaan...heh. En mä ilkeyttäni sitä tee, kunhan tsoukkailen ja katon vähän miten pitkälle ne on mun tassun alla. Hyvin tuntuu toimivan! Ne syöttää mulle ruokaa kädestä vieläkin...päätin silloin nuorempana testata, että toimiiko palvelu ja kun kerta toimii, niin miksi muuttaa tapoja.

Tänään oli kaikenlaista muuta omituista. Mutsi on leikannut mun turkkia saksilla, sen mielestä mulle tulee kuuma ja sitä ärsyttää pestä pitkää turkkia joka päivä kurasta. Se saksilla leikkaaminen on ihan syvältä, mut tänään se kaivoi esiin sellasen surisevan sähkölaitteen. Mageeta! Vihdoinkin se veti oikeesta narusta, kuka mies ei muka rakasta elektroniikkaa! Se oli sikasiisti kokemus. Sain vielä päälle pesun kuivashampoolla ja kaikkee harjausjuttuu sun muuta. Vähän meni musta liioittelun puolelle, mut ainahan mä suostun. Kuitenkin mussa asuu pieni keikarikin, eikä mimmit varmasti diggaa mistään rakkityylistä. Oikeestaan mulle sopii kaikki muut komeudenhoitojutut, paitsi kynsien leikkaus. Siitä mä en tykkää yhtään. Alussa se menetteli, mut sit kaverit kerto että pahinta on alistua siihen - että se on niinku lajipetturuutta jos antaa ihmisten tehdä sen helpolla. Ja arvatkaa mitä? Kun mä aloin ulvomaan jo etukäteen, siis heti kun näytti siltä että kysessä olis kynsien leikkaus, aloin saamaan nameja! Kannatti uskoa kavereita! Oon kyllä monesti miettinyt, että minkälaista olis jos kamut ei neuvois perusjuttuja. Varmaan joutuisin itse syömään pahaa ruokaa, en sais koskaan palkkionapsuja ja mutsikin olis pidempään pois - kiitti vaan vinkistä jätkille - se neuvo hengata iloisena mutsin vieressä aamuisin kun se meikkailee ja sit ennen sen lähtöä vetäytyä nurkaan ja ottaa nassulle surullinen hylkäysilme...toimii! Paras neuvo koskaan! Kyllä jätkät tietää.

Nyt mua kutsuu taas pehmeä tyyny, ramasee taas niin kovasti.  Tällästä aika perusmenoahan tää viikonloppu on ollut, ei kyläilyjä tai retkiä tai mitään...mut oikeestaan mä diggaan tästäkin. Saa rentoutua kunnolla, kun lauma on kasassa ja leikkiä päivälläkin. Mä meen nyt torkuille, kamut, ja sen jälkeen varmaan haen possun lelukopasta ja aletaan riehumaan. Täytyy vaan odottaa jotain tv-ohjelmaa mitä ihmiset alkaa katsomaan - se on yleensä paras aika alkaa kutsumaan niitä leikkiin.

Morjens ny vaan, siankorvia ja maksamakkaraa kaikille! Ja varokaa kirkkoa, oon päätellyt, että kirkonkellot ja joukkoteurastus liittyvät jotenkin yhteen - aina vatsanpohjasta nappaa kun kuulen ne äänet...  mut tähtään päikkäreillä uniin kavereista ja herkuista, voisko elämässä enää asiat paremmin olla?

Sulo oppi haukkumaan!

Perjantai 3.4.2009 klo 9:10 - Hanna

Perjantaiaamu alkoi normaaliin tapaamme. Heräyskello soi kuudelta ja ihmisten raahautuessa suihkuun ja aamutoimiin, venytteli Sulo silmät sirrissä unisia käpäliään... "miksi pitää herätä näin aikaisin", tuntui elekieli kertovan. Rapsutusten ja aamupuuron jälkeen olikin aika suunnata taas päivähoitoon mummille. Aamuruoka piti siis tietenkin syöttää kädestä pojalle, al dente-kypsyystasoisena ja lämpimänä. Vain pieniä vaatimuksia, mutta Sulo syö neljässä päivässä sen määrän nappuloita, mitä paketissa neuvotaan päiväannokseksi. Ei poikaa voi suursyömäriksi moittia! Kasvattaja kertoi, että Sulon isä ja isoisä ovat todella huonoja syömään... olisi pitänyt vinkata, että vika saattaa piillä syöttämistavoissa - tai niiden puutteissa. :) Sulo syö vain harvoin itse kiposta. Normaalia on, että poika siirtyy kipon viereen ja tuijotuksella ilmaisee, että "nyt maistuis".

 Niin, tähän aamuun asti Sulo on ollut oikea mykän filmin sankari, katseilla ilmaisun mestari vauvasta lähtien. Ja nyt kaikki muuttui muutamassa sekunnissa. Mummille päästyämme ja kurat tassuista pestyämme Sulo säntäsi leikkimään ja vaati pääsyä sängylle. Eli siis yritti säälittävästi hypätä sängylle ja mummi nosti vaivalloisesti pojan lakanoille... (lellikki, minäkö?). Sängyllä Fonzi-lelun kanssa leikki yltyi niin kovaksi, että Fonzille piti sanoa kova sana. Hämmästyksen jälkeen toinen ja kolmaskin. Selvää haukkua! Tosin ääni kuulosti mielestämme enemmän Sulon possu-lelun röhkäisyltä kuin koiran haukkumiselta, mutta ei ruveta halkomaan hiuksia. Murrosikä etenee!

Palaan vielä  hetkeksi aamutoimiimme kotona.Hiustenkuivaajan äänen kuullessaan Sulo säntää salamana hakemaan herkkupalaa, koiran namia tai -suklaata. Pentu pestiin ja föönattiin ensimmäisen kerran joulukuun alussa pentunäyttelyä varten ja tuolloin riehaannuimme leikkimään fööni-leikkiä, jotta turkki saatiin kuivaksi. Sulo haki urheasti namin taistellen kuumaa aavikon tuulta vasten, toisinaan nopeasti sännäten ja toisinaan hiipien... mutta tämä kiva leikki jäi selvästi pojan mieleen, sillä nyt aina hiustenkuivaajan äänen kuullessaan hän rientää paikalle. Näin tänä aamunakin.

Aamulla putsasimme myös Sulon anturoiden välistä eilen illalla löytämäni tulehduksen. Meillä on tapana voidella anturat ennen nukkumaan menoa (yövoidettahan se äiskäkin naamaan laittaa...) ja Sulo kiltisti kellahtaa selälleen ottamaan vastaan hoidon. Eilen illalla huomasin etutässussa omituisen klöntin, kuin purkkaa tai öljyä ja likaa. Leikkasin saksilla töhnäklimpin pois ja alta löytyi punainen tulehtunut minipaise. Onneksi kotona oli vielä hoitovoidetta. Sulo antoi kiltisti hoitaa aluetta, nousi istumaan välillä kun hain tarvikkeita ja palatessani taas kellahti selälleen. Kiltti poika!

Nyt edessä taas päivä mummin seurana ja vaikkei mummi jaksakaan kamalasti leikkiä, niin ainakin häntä voi  viihdyttää koiramaisilla tempuilla! Varsinkin nyt kun on opittu haukkumaan!

Jatkoa illalla:

Sulon päivä kului nukkuessa ja mummin lihapadoista nauttiessa. Kotimatkalla jätkä sai napattua suuhunsa muutaman jäniksen papanan ja yhden lakristikarkin, jotka äiti ehti noukkia suusta ulos. Leikki etenee seuraavasti: Sulo nappaa salaa maasta yleensa jäniksen kakan (toisinaan purkan, karkin tai kiven), lähtee täysillä karkuun ja jauhaa niin nopeasti kuin pystyy "herkkua" suussaan - että ehtisi syödä mahdollisiman paljon ennen löydön suusta ulos kaivavaa äidin sormea.

Kotimatkalla tapasimme ensimmäistä kertaa parivuotiaan W:n, pienen snautseriuroksen.  W lähestyi meitä täristen, häntä pystyssä ja selvästi jännityksestä pinkeänä. Pojat nuuhkivat toisiaan ja nokittivat yhtä koviksina. Homma näytti siis hyvin kesyltä, kaksi runopoikaa kohtasivat. W:n isi kertoi pojan olevan todella arka ja alistuva. Noh, hieman äiti heitti huulta snautserimamiksesta, vaikka kaverukset olivat kuin toistensa peilikuvat. Kerrankin kohtasimme tasavertaisen kaverin! Hauska juttu oli myös, että sekä W:n edeltäjä, että W ovat samalta kasvattajalta ja samaa rotua, mutta kuulema edellinen koira oli oikea Marlboro Mies ja ujon W:n täydellinen vastakohta. Niin ne koirat ovat Yksilöitä, eikä koskaan voi olla varma pentua ottaessaan minkälainen persoona sieltä kuoriutuu.

Kotona Sulo seurasi Emmerdalen istuen tv:n edessä, söi lämmintä ruokaa (kädestä) ja katselee tätä kirjoittaessani ulos ikkunasta ikkunalaudalla makoillen. Onko se kissa? Luppakorvapupu? Jättimarsu? Koira? Ohi kulkee hymyileviä ihmisiä. Kevätsää ja aurinko saattelevat viikonlopun viettoon. 

Sulo 10kk aloittaa blogin

Torstai 2.4.2009 klo 15:19 - Hanna

Sulon päiväkirja alkaa nyt, puberteetti-iän kourissa. Kirjaajana toimii Sulon ihmisäiti, ellei toisin mainita.

Eilen äiti tuli kotiin tuntia normaalia aiemmin ja Sulo jäi kiinni armottomasta löhöilystä olohuoneen puolella - tähän asti hän on yrittänyt väittää odottavansa surkeana pimeässä eteisessä äidin kotiutumista töistä.

Kävelylenkki oli ajallisesti pitkä, sellainen 50 minuuttia. Kilometrejä tuli täyteen 0,7, mutta nautimme aurinkoisesta säästä kävelemällä hissukseen rantareittiä. Tapasimme useita kavereita, joista mieleenpainuvin kohtaaminen oli Roiston kanssa. Roisto, noin 3-vuotias lyhytkarvainen mäyräkoirauros antoi armeliaasi Sulo-pojan seurata kintereillään kolmen korttelin verran. Ah, iloa! Katselimme Roiston äidin kanssa naureskellen kuinka Roisto nosti jalkaa ballerinan tavoin taivasta kohden ja pallit heiluen näytti paikkaa nuoremmalle. Vain pientä alistusta täytyi harrastaa puolessa välissä lenkkiä nuoremman pojan seuratessa liian kintereillä, mutta tilanne ei äitynyt pahaksi ja pystyimme jatkamaan matkaa iloisin mielin.

 Nyt 10 kuukauden iässä Sulolla on selvä murrosikä päällä. Haukkuvat ja murisevat koirat pelottavat todella paljon ja koirapuistoon voimme katsella vain aidan toiselta puolelta - ja jos sieltä kantautuu koiramaisia ääniä ottaa poika jalat alleen nopeammin kuin nuorisorikollinen. Muita selviä merkkejä murkkuiästä ovat seuraavat:

1. Käsien pureminen kovaa - ja sitten perään nuolemista, jos äidin ääni kovenee

2. Satunnaiset öiset vaeltelut ja pissailut sisälle, "ähräämistä"

3. Runsas itkeminen ulkona

4. Heräävä kiinnostus tyttöjä kohtaan. Törmäsimme viime viikolla narttuun, joka oli vastikään saanut pentuja. Sulo työnsi päänsä naikkosen takajalkojen väliin ja jäi sen jälkeen istumaan maahan ja nuolemaan huuliaan vimmatusti. Varsinaista hinkua erityisesti tyttökoirien perään ei muuten ole ollut - Sulo tykkää pojista yhtä paljon...

Tänään aamulla Sulo oli taas normaalin väsynyt. Hän EI ole aamukoiria, siis ei todellakaan! Poikkeuksena lauantait ja sunnuntait, jolloin ilmiselvästi kaikkien tulee herätä 6.15 leikkimään! Arkisin vain hullut ihmiset heräävät tuohon aikaan. No, intoa riittää aina kuitenkin aamulenkille, ulkoilu kun on niin mahtava asia pekingeesipojan elämässä. Tänään Sulo meni päivähoitoon mummille kilometrin päähän. Odotamme innolla raporttia päivän touhuista, kunhan työmaalta kotiin pääsen. Edellisellä kerralla poika vitsaili raahaamalla itseään isompia pehmeitä esineitä (kuten maksikokoista vessapaperipakkausta, kassia, omaa koppaansa) ympäri mummin yksiötä. Hauskaa huomata, kuinka raihnaisen mumminkin saa joogaamaan, jos vaan tarpeeksi yrittää!

Päivitys illalla:

Sulo kotona! Päivä oli kuulema sujunut rauhaisasti, poika oli jopa nukkunut kylässä, mikä on aikamoinen edistysaskel. Aikuisuus kutsuu? Kotimatkalla piti hypähdellä silkasta riemusta kuralätäköiden läpi, vaikka kiertäminen on Sulon herkille tassuille se normitapa - Suloa ällöttää astua kylmiin lätäköihin! Mutta tänään, kevättä rinnassa ja sata lasissa pikkupatukka veti läpi kuran ja roiskeen! Kotona odottikin sitten jokapäivinen suihkutus ja tassujen/vatsan pesu. Kumpikohan odottaa kevään edistymistä enemmän? 

Pesun jälkeen armotonta riehumista, oman sapuskan ylenkatsomista ja lopulta rauhoittuminen siankorvan järsimiseen. Ihan mukava torstai siis. Huomiseen, haukahtaisi Sulo, jos osaisi!