Syysmasis

Torstai 2.9.2010 klo 18:08 - Sulo

Hau uu u

Monta päivää on kulunut koisatessa

Univirsiä veisatessa

Aatokset kaukana, olo hylätty

Liian vähän pekemiestä halattu

Syysflunssa voimia riipii

Veljeksillä ei oo siipii

Keuhko vinkuu tuhatta ja sataa

Ei maistu, vaikka tarjottais herkkupataa

Illansuussa näin oravan puussa

Isossa männyssä käpynen suussa

Kysyin: "eikö pelota korkealla siellä?"

Kurre lausui: "on kiire suuri"

"Ruokaa kerään otsa hiellä"

"En ehdi maisemia ihastella juuri"

Ja pekepoika yksin siestaa vetää

Onneks sentään veli vieressä lepää

Ripuli

Tiistai 31.8.2010 klo 9:02 - Sulo

Mitä kamut?

Ei oo elämä herkkuu, tai siis on - liikaakin. Mutsi on ollu sairas koko viikonlopun ja alkuviikon. Eli siis on ollu kotona meidän kanssa (jee), mutta ei oo viihdyttänyt vaateistamme huolimatta. Kalle pomppi eilen sohvaa vasten monen monta kertaa ja yritti saada mutsin sieltä ylös - ei onnannu. Sitten meitsi kokeili "HAU!"-tekniikkaa - ilman menestystä. Ainoa ilomme on siis ollut mutsin meille nakkaamat luut. Ja voi pojat, kuinka me ollaankin niitä järsitty! Siis niin paljon, että ollaan monta päivää kärsitty ripulista.

Ripuli, tuo miehen elämän pirullinen ikiseuralainen. No, löysä kakka tää on vaan, ei sellanen pörröpebaräjähtää-hommeli.

Kuten jutun juuresta huomaatte, elämä jatkuu tylsänä ja vielä tylsempänä. Rapsaan heti, kun jotain kivaa tapahtuu! Moikka ja HAU!

Rohkea rokan syö!

Lauantai 28.8.2010 klo 16:12 - Sulo

HAUUUUUUUUUUUUUUU!

Elämä hymyilee ja maistuu herkulle! Meitsi kohtasi kuolettavan jännittävän tilanteen ja selvisi hengissä.

Lenkillä tavattiin vaalea likka, Dina. Mimmi oli aikas jees, mutta vähän mua jännitti...oli jotenkin outo fiilis kohdata daami pitkästä aikaa. Jotenkin herkistyin. Sitten joukkoon pelmahti pari koirahullua pikkutyttöä ja yritin esittää urheaa Dinan edessä, vaikka lapset ovatkin aika "jännittäviä". 

Kun jatkoimme matkaa, tunsin elämänilon syöksähtävän kroppaani ja askel oli kevyempi kuin koskaan! Kirmasin onnesta sekaisin kotiin asti, vaikka normaalisti meitsi vaatii kantamista loppumatkasta. Siis miten rohkea olinkaan! Miten urhea! Miten pelottava! Pari kertaa sutaisin takajaloilla maatakin, silkasta miehenä elämisen riemusta!

Kiireinen viikko

Torstai 26.8.2010 klo 19:07 - Sulo

Niin. Ihmisten kiireinen viikko = lemmikin tylsä viikko.

Onneksi sentään ollaan saatu herkkuja: kuivattuja makkaroita eläinkaupan tuliaisina, ydinluukiekkoja järsittäviksi ja nameja kiltistä käytöksestä. Ollaan yritetty hoitaa ihmisten ulkoilutukset normaalin tavan mukaan ja aika pitkälle onnistuttukin.

Iltaisin oon käynyt Runomajassani pihalla, tänään sisustin siirtämällä tyynyn lattialta seinää vasten. Kalle ei mökkiin tule, vaikka ovella käykin välillä vilkuilemassa.

Mitä oliskaan elämä ilman veljeä - tuota elämäni iloista piinaa?! Tunnen runon kielelläni....

Broidi on paras juttu
tällä hetkellä ainoa tuttu
broidilla on musta nuttu
hälle maistuu terveyshuttu

Pesee veli nassuni mun
joskus meitsi takas kielarin antaa
kai se nuolis naamaskin sun
silmissään sydämiä miehisiä kantaa

Elon reitillä veli on luottojätkä
karvainen ja haukkuva ilon pätkä
suussaan roikkuu tikku kuin sätkä
kimppuuni hyökkää painiva kärpäslätkä

Kalle, tässä runo multa sulle
voisitko tänään jättää tyynyni mulle?

Runoilijan maja

Sunnuntai 22.8.2010 klo 16:19 - Sulo

Annoimme pisteet hyvästä yrityksestä ja välttyäksemme siltä draamaesitykseltä, joka seurasi kieltäydyttyämme syömään mutsin "tuntikausia" hauduttamaa ohralihakakkapataa, päätimme maistella tätä ns. englantilaista aamiaista.

Tässä näette, kuinka todella yritän nautiskella voissa paistetusta luomufileestä - vaikka kaikki vaistoni huutavat pekonin ja verimakkaran perään! Veli tarkkailee mielipidettäni ennen kuin uskaltaa itse maistella.

Kasvava nuori mies lopulta joutuu hyväksymään karun aamiaisen. Ennen tätä mutsi oli todella hävyttömästi yrittänyt tarjoilla meille mahapullia ja sen jälkeen maksamakkaralla hierottuja lihasuikaleita. Haloo, arkiruokaa! VIIKONLOPPUNA!

No, nälkään ei tarvinnut kupsahtaa, mutta laatustandardit jäivät täyttämättä!

Illalliseksi nautimme keitettyä sydäntä, erikoisherkkuani! Aluksi Kallea ei ollenkaan huvittanut ruokailla, mutta nähtyään meitsin vetelevän ilolla lautasta tyhjäksi ja mutsin täyttävän santsiannoksia, tuli broidinkin leukaluihin vauhtia - kateus on veljeyden kantava voima!

Viikonlopun erikoisin juttu on ehdottomasti meidän uusi yksiömme. Päätin kutsua sitä Runoilijatuvaksi ja oletan, ettei Kalle valtaa tuota aarnimetsien valloitajan mökkiäni! Aluksi mökki oli sijoitettu pihallemme, siis nurmikolle, koivun juurelle. Jotenkin sijainnin aura ei ollut suotuisa, mökin tunnelma oli epäkutsuva.

Mutsi sai siirrettyä Runoilijatuvan pois satumetsämme (Reiska, meilläkin on mini-sellainen!) terassille ja heti tuli positiiviset vibat! Toki meidän piti tyypata siirtovaiheessa monet kohdat pihasta, mutta terassilla olo on niin turvallinen ja kotoisa.

Kesäistä touhuamista

Torstai 19.8.2010 klo 15:43 - Kalle

MoRo kamut!

Saan tänään kertoo juttuja, koska Sulo nukkuu ja en jaksa kiusata sitä hereille. AaMulla käveltiin pitkä lenkki, ei suostuttu tekemään pökäleitä ennen kuin oltiin päästy niityn ohi. Oli ripuli, liikaa herkkuja mutsin mukaan. Kun oltiin kaikista pisimmällä, ei SulO enää jaksanut kävellä ja muTsi kantoi sen. Onnekas sai kakkaa käteen! Sitten ihan kodin edessä nähtiin ainoa kamumme täällä, Ressu! Ressu pissasi mun päähän. Oli kiVAa nähdä, kun muuten ollaan vaan kahdestaan aiNa.

Oltiin pihalla keinussa, mulla oli vähän tylSää, tavallaan.

Sulo tykkää aina vaan maata penkeillä ja OLLA, en tajUu! No, keksin lähteä etsimään jäniksen papanoiTa yms. tärkeetä.

Okei, oon tänään siis:

• oksentanut
• mököttänyT
• syönyt naKKia ja lihaa
• vahtinut pihaa
• ollu suihkussa
• telminyt vinkulelun kanssa
• tuijottanut veikkaa

Mulle selvis, että mun bio-loginen veli Remu on ihan samanlainen kuin mä - siis osaa hyökätä, riehua, juosta lujaa, hyppiä korkeelle sun muuta hienoo! Ei oo nähty miesmuistiin ja Remu asuu jossain öööö....kaukana, mutta kattokaa todisteita meidän roomalaisen sotilaan ulkonäöstä:

Remu

Mä

Ollaan aikas näköisiä! Mulla on pörheemmät posket, kattelen silleen turkisten takaa, mutta muuten ollaan ihan samaa sarjaa! Meillä on broidin kanssa muutakin yhteistä. KolmiodraaMa! Remulla on tilanne päällä Alman ja Milon kaa, kun se Milo kuvittelee seukkaavansa kanssa Alman kaa, vaik Remu on ihan rakastunu. Olin silleen jäRkyttyny tosta juTusta, koska tuli ihan mieleen mun eXä, ihana Elli Lauttasaaresta. Muistattekste kamut Ellin? Sen ison valkoisen villakoiran, joka kävi makaamaan, että mä yletin pusuTtamaan? Se oli tosirakkautta! No, Sulon kamu Osku (ihan OK-jätkä muuten) kuvitteli MYÖS seurustelevansa Ellin kaa!!! Se oli traagista, kosKa Elli tais vähän leikitellä meillä molemmilla. No, nyt mä oon täällä koirattomassa mestassa ja Elli muuttaa Prysseliin. Likat on tyhmii! Keskityn mun musauraan toistaiseksi.

Remusta vielä, että muTsi sai nyt kuonolleen, kun väittää mua isoKsi. Ensinnäkin, Sulo painaa 8 kiloo, mä 6+. En oo läSki. Remu painaa 7.3 kg. HA! Siitäs sait, natsimutsi! Nakkia lisää muLLE! Remulla ei oo bulimiaa, niinku mulla - siksi se on painavamPi. Mut perästä tullaan, Remu! Kyllä miehellä pitää olla massaa, eihÄn sitä muuten uskaltais aukoo päätään dobbermanneille sun muiLLe suunsoittajille!

Tässä vielä lähis Sulosta, että tajuutte miks mun pitää aina putsata sen nassu. No se on toi marttyyri-ilme!

Heippa tältä erÄÄ! Pitäkää hännät pystyssä!

Kamukuvia

Keskiviikko 18.8.2010 klo 7:43 - Sulo

HAU!

Saatiin hienoja kuvia .

Musta Amalia ja PiuPiu. PiuPiu näyttää monirotuiseksi varsin pekemäiseltä. Tai ehkä meitsi on runoilun tuoksinnassa käsittänyt asian väärin. Upea otos, kamut!

Laila fiilistelee nurmikolla. Pusuturpa on kuin peiliin katsoisi!

Sofian intensiivinen tuijotus on musertaa pallon. Sofia, sä varmasti osaisit pistää Kallelle hanttiin, etkä antais sen varastaa palloa!

Pesua ja puunausta

Maanantai 16.8.2010 klo 19:16 - Sulo

HAU!

OOn kerännyt itseeni sellaiset aromit puskista ja pensaista, että lähelle tulevia alkoi yököttää ja itsekin koin masennuksen hetkiä. Tykkään tuoksua hyvältä! Tänään sitten pääsin kunnon vaahtopesusuihkuun. Ankeetahan se itse pesu on, kun tulee jotenkin niin alaston olo ja pitää luimistella nolona, mutta voi pojat kuinka hyvät fiilikset on sen jälkeen - puhtaana ja komeana! Mutsi tietenkin leperteli koko suihkutuksen ajan kuinka komea ja ihana ja hieno olen. Auttaa toimituksen sietämisessä.

Kalle (joka muuten rakastaa suihkutusta, uimista, sadetta ja vettä noin yleensäkin) ei hoitanut omaa pesuosuuttaan yhtä hienosti. Jätkä yritti karata sata kertaa ja lopulta itkeä tirautti epätoivon bluesin. Tietenkin heti, kun pyyhepisteestä selvisi, alkoi mieliala saavuttaa jo riemuikkaita tasoja hänelläkin. Aloitimme siis villit kirmaukset ja painiesitykset.

Ah, sitä märän koiran sulotuoksua!

Kyllä kelpasi iloittelun jälkeen nautiskella mutsin syöttämää kyljyssiivua. Saatiin sellaista pekonin tapaista herkkua, paitsi parempaa.

Tuoksuu pekeuros kuin päivänkakkara

suussaan hällä on herkkumakkara

veljen kanssa painii kuin härkä

turkkinsa pehmeä ja hitusen märkä

Baby needs his sleep

Sunnuntai 15.8.2010 klo 18:12 - Sulo

Hoh hoijaa!

Mukava viikonloppu. Oon nauttinut mummon virkkaaman päiväpeiton pehmeydestä (se on yhä lattialla viikattuna, mun tyynynä), leikin riemuista, siankorvan aromeista ja hyvin lyhyistä lenkeistä. Anturoiden välit ovat taas niin allergioiden vuoksi punaiset, ettei tassu lennä. Mutta, hieno uutinen - mutsi löysi kaupasta lisäaineettoman maksamakkaran! Jihaa! Lisäksi herkuteltiin keitetyllä sydämellä, grillatulla maissilla ja muilla normiherkuilla.

Kalle on taas näyttänyt tosikarvansa eli ensin kiivaasti keskittynyt siankorvan järsintään, sitten takavarikoinnin jälkeen vinguttanut musaa leluillaan niin, että luppakorvat soivat. Spesiaalitapahtuma tältä viikonlopulta: Kalle käveli YKSIN (siis ilman mua) lenkin ulkona!!!! Hurjaa itsenäistymistä. Voikun jäbä keksisi pian nukkua omalla tyynyllään yöllä!

Meikä jatkaa lepuutteluaan kuin Sheban kuningas - virkatun päiväpeittokasan päällä. Anturanvälit voideltuna ja suu maksamakkarasta makeana.

Musiikki raikaa!

Torstai 12.8.2010 klo 17:45 - KALLE

PIIPwinkPiiPtsirpdingdingPIIIIP!

Teen leuoillani Parasta Musaa Ikinä! Mä ja mun pinkki hAi kirmataan ympäRi alakertaa ja musa raikaa!!!!

PPPPPPPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIPPPPPPPPPP!

Aika vaiKee ees kuvailla sinFoniaa, kun ääni on niin ihaNan korkee!!!!

Ja melodinen!

Mä oon siis 1 vee ja jotain kuukausii ja ihan sikataitaVA tässä musahommassa!

Kuulettekste mua, kaveRit!????!!!

PU-direktiivit

Maanantai 9.8.2010 klo 14:24 - Sulo

Aamulla sen tajusin - PU:n (Pekingesi Unionin) direktiivejä ei seurata tässä huushollissa laisinkaan! Ruoka toki tarjoiltiin niin, että söimme suurella puupöydällä joukossa istuen, mutta.....sapuska oli ihan vääränlaista! Ravinto-pykälä jäänyt siis mutsilta opiskelematta!

Leikit. Ei puhettakaan direktiivien mukaisesta telmimisestä, vaan saan tuijottaa mutsia pallo huulessa aika pitkään, ennen kuin reaktio syntyy. Hidas nainen! Kalle ehtii varastaa boltsin ja mutsilla vasta raksuttaa.

Lenkit. Häpeä! Häpeä koko pikkukoirakunnalle! Onko jääkylmää vettä pullossa aina mukana - ei toivoakaan! Osataanko kantamista ehdottaa juuri oikeaan aikaan - ei todellakaan! Ja kuka antoi luvan muuttaa alueelle, jossa emme tapaa lajitovereitamme kuin kerran kahdessa viikossa!!!!! Pekeoikeusistuin saa pian paljon käsiteltävää!

No, joskus on oltava ankara jopa mutsia kohtaan, vaikka kyllähän se meistä tykkää. Annetaan bonusta nyt sitten vaikka siitä, että yritystä on ja naamat putsataan säntillisesti joka aamu ja ilta. Meitsille tuo siisteys on niin tärkeä asia, vaikka likkoja tapaankin nykyään vaan unelmissain.

Eilinen myrsky ei muuten meitä äijiä pelottanut ollenkaan, nautiskeltiin katetulla terassilla viileästä ilmasta, kunnes mutsi kaipasi turvakseen sisälle. Urosvoimaa!

Lelumiehet

Sunnuntai 8.8.2010 klo 21:24 - Sulo

Huh, mikä viikonloppu! Tai siis....haaaaauuuuuuu!

Ilma on ollut niin kostea ja lämmin, että meitsiltä on melkein happi loppunut. Mutta ihanaa on ollut mutsin läheisyys. Erosimme vain hetkeksi, kun mutsi kävi kaupassa ja kamut, arvatkaa mitä? Kun se tuli kaupasta, niin ME SAATIIN UUDET LELUT!!!!!!!!!!

Ja voi pojat, miten hyvin mutsi meidät tunteekaan. Kalle sai just sellaset lelut mistä se aina diggaa ja mä juuri mulle sopivan!

Ensinnäkin, Kalle sai kaksi lelua, mutta ei se mua haittaa. Jätkä on niin ahne, että mutsi varmaan ajatteli tuplalelutuksen pitävän sen kiireisenä kauemmin. Broidi leikki niin villisti, ettei mutsi saanut siitä kunnon kuviakaan. Tässä ne lelut: hai ja fisu. Hai oli suosikki. Siitä lähti karsee ääni ja jätkä juoksi ympäri alakertaa kuin raivotautinen rotta lelu suussaan ja kimeä piipitys raikuen. Saimme kuunnella hain ääntelyä pari tuntia putkeen.

Suosikkihai, jolla on samanlaiset hampaat kuin Kallella.

Mulle mutsi toi valkoisen puudelilelun, johon heti tarrasin aikamiespojan unilutkutusotteellani ja aloitin iltapäivämeditaationi.

Ihana Uusi Leluni! Nuuh!

Muistan jäätelökesää.....

Torstai 5.8.2010 klo 17:59 - Sulo ja Kalle

Herkuttelua!

Keskiviikko 4.8.2010 klo 18:14 - Sulo

Äh, ei kuumuutta kummempaa! Kostea, ikävä ilma. Äiskä on joutunut kastelemaan meitä viileällä vedellä lenkin jälkeen, kun on läähätetty niin ankarasti. Käytiin hauskalla päiväkävelyllä, vähän erilainen reitti valittiin ja....nähtiin kamuja! Siis kaksi raivohullua vahtikoiraa omalla pihallaan, aidan takaa karjuivat ilkeyksiä meille. Meitsi juoksi hanukkaan ohi vikkelästi, vilkuilin olan yli etteivät pääse perään. Kalle sen sijaan jäi portin kohdalle vastaamaan tyypeille ja aika paha suustaan oli velipoika! Ja vielä takajaloilla suti maata niin, että oja melkein täytty hiekasta! Ja pilvet hajaantuivat yläpuolelta! Ja jyrsijät juoksivat karkuun! Multa tuli sitten minuutin pakohölkän jälkeen hätäkakka, mutta mitäpäs pienistä. Me selvittiin ja mutsi sai Kallenkin kiskottua tilanteesta irti.

Lumoutuneena rohkeudestamme päätimme herkutella kotona. Tässä päivän ruokalistaa sattumanvaraisessa järjestyksessä:

Ylätassuuuu!

Maanantai 2.8.2010 klo 18:21 - Sulo

HAU!

Broidi alkaa olla jo valmis mun koirakoulustani - jätkä on oppinut nyt siis viimeisetkin temput ja osaa nyt siis:

• Komentaa haukkumalla kantamaan rappuset (kun aikasemmin käveli ne itse)
• Vaatia laadukasta muonaa ja ripeää tarjoilua
• Vaatia tarjoamaan erilaisia ruokavaihtoehtoja fiiliksestä riippuen
• Osoittaa mieltään aamuisin, jos vaikuttaa siltä, että meidät ollaan hylkäämässä
• Tähdätä yrjöt matolle

Jep, onnitteluni, Kalle! Tunsin eilen sydämessäni riemua kuullessani ärhäkän haukkusi alakerrasta! Enää mun ei tarvii vahtia rappusten yläpäässä ja komentaa mutsia kantamaan sua, jos et jaksa itse tulla. Ollaan molemmat isoja miehiä nyt!

Ylätassu!

ARGH!

Perjantai 30.7.2010 klo 13:53 - Sulo

Karsee juttu. Luulin, että pääsemme seikkailulle mukaan, mutta siitä tulikin ihan painajainen. Iloisesti lirkuttelin meidät Kallen kanssa mutsin matkaan ja tosissaan jo aattelin, että mennään mummolaan tai jonnekin jännään paikkaan...karmeen automatkan jälkeen päädyttiin ELÄINLÄÄKÄRIIN ja meidän molempien kynnet leikattiin. Törkeetä huijausta!!!!!

Pistää miettimään, että haluunko enää koskaan mutsin mukaan mihinkään!

Kalle karkas reissun jälkeen aidan ali, mut jäi hönökkinä makoilemaan aidan toiselle puolelle. Kai se halus vaan osoittaa mieltään, kun sitäkin otti päähän. Reissun ainoo hyvä puoli oli, että nähtiin tosi paljon kamuja ja sain vähän laulaa operettiakin yhdelle iäkkäämmälle mimmille.

Huh mikä päivä - onneks sentään on viileempää!

Taas tätä samaa!

Torstai 29.7.2010 klo 16:29 - Sulo

HAU!

Mummo ja pappa on omassa kotonaan ja meillä on toooosi tylsää! Täällä ei siis tapahdu yhtään mitään! Lisäksi kuumuus on äklöä ja alkaa tosissaan jo risomaan - annoin mutsin leikata turkkianikin, kun ajattelin sen viilentävän. Kalle tykkää käydä kylmissä suihkuissa, mutta mä inhoon tassujen kastelua ja meen piiloon sohvan alle aina kun kuulen lorinaa kylppärin suunnasta. Just in case.

Jeps, eli siis vain muistoissain ovat touhut papan kanssa ja mummon viihdyttäminen....ihan kivaa oli niitä hoitaa, vaikka rankkaa se oli! Ne keksi kaikenlaista jäynää ja jekkua, milloin kiipeiltiin aitojen yli tai ali tai jäi avaimet kotiin tai sauna meinas palaa tai.... siis superhauskaa! Puhuttiin Kallen kanssa, että noi sais käydä useemmin reissussa, jos aina on näin kivaa hoidokkien kaa!

Tässä me autetaan pappaa pihahommissa:

Tai siis, yritettiin keksiä sille tekemistä, että pysyis pahanteosta poissa! Olis ollu kiva saada muistoks foto meistä mummon pään päällä tyynyä jakamassa, mutta ens kerralla sitten - eiks vaan, mummo? Onni on....matala vuodesohva! Ja sitäkään iloa ei olis koettu, ellei yläkerran makkarissa olis ollut jotain sata astetta lämpöä ja oli pakko siirtyä viileempään nukkumaan. Mummo, sä oot ehta peke!

Aloitetaan kohta grillaamaan eli siirryn vahtimaan toimintapistettä ja Kalle jatkaa kärpäsen pyydystystä. Heippa, hellekamut!

Mummon ja papan orjuutusviikko

Maanantai 19.7.2010 klo 21:53 - Sulo ja Kalle

HAU!

Huomenna alkaa mummon ja papan hyväksikäyttö, suunnitelmissa ainakin:

grillimakkaraa tuhat kiloa

orjuutuksen megailoa

mökötystä sopiva määrä

muttei sillai liian jäärä

leikkiä pihalla kanssa papan

mummolle omistan kauneimman iltakakan

Ollaan tänään valmistauduttu henkisesti eli mökötetty matkalaukuille, syöty vain herkkuja, väännetty iltakakat keskelle tietä (kun nähtiin että mutsilta loppu kakkapussit), kirmattu karkuun kun mutsi taiteili kahdella tikulla ja pökäleellä ja tietenkin....painittu villisti ja kerätty notkeutta mummoa ja pappaa varten! Orjuutusta edessä! Mutsi pistetään kärsimään ja juhlitaan me täällä kotona! Kamut, villiä viikkoa!

HAU!

Kärpäsiä

Sunnuntai 18.7.2010 klo 7:02 - Sulo

HAU, kamut!

Ihanaa, kun on vähän viileämpi olla, vaikka onkin vielä ihan kesä. Eilen pystyttiin jo oleskelemaan pihalla ja voi pojat, että me nautittiin! Seurailin kärpästen puuhailuja, vahdin aidanraosta kujan meininkiä ja yritin pitää palloa suussa edes pari sekunttia - Kalle kun aina varastaa sen mun suusta. Kyllä, normaalit kesäsäät sopivat meitsille! Mikälietautikin alkaa olla paranemaan päin. Alkuviikosta sain taas hengitysvaikeuksia, tais yksikeuhko vinkua viilennystehtävissään helteissä ja antibioottikuurilla oon nyt. Ja tänään heräsin ilman sitä järkyttävää räkäsyyttä ja ei enää ees vingu kuin ihan normaalisti tuo räppänäkään! HAU!

Broidi on vähän ärsyttänyt mua viime päivinä, mutta kärsivällisyyteni on buddhan tasoa. Eli jätkä on kiehnännyt vieressä, käpertyy AINA mun viereen nukkumaan ja ollaan muutenkin koko ajan kuin siamilaiset kaksoset. Ja meitsihän arvostaisi omaa tilaa ja rauhaa! Mutta siis, pahinta on se nuuhkiminen....mun päähän jäi yhdestä pensaasta likkahajuja ja kunnes mutsi pesi otsakiehkurani, luuli Kalle mua tytöksi! Tai jotain. Hullu veikka!

Oon yrittänyt alkaa kyksimään jekkuja mutsille - matkalaukut ovat taas ilmestyneet vaatehuoneesta olkkariin! Eli, eilen söin vain lääkeherkut aamulla ja illalla. Ja sorruin lounasaikaan muutamaan hassuun makkarapalaan, kun niitä työnnettiin nenän alle. Mutta ei siis yhtään normiruokaa! Kyllähän noita paastopäiviä tulee vedettyä aina välillä, mutta tää oli suunniteltua, nimittäin: kun oltiin käyty nukkumaan odotin sellaisen 10 minsaa (korostaakseni viestiä) ja menin sängyn viereen... HAU! HAAAUUUU!

Mutsi ihmeissään - "mikä Sulolla on?" Se oli tarjonnut iltaruokaa vartti aikaisemmin, mutta kieltäydyin. Johdatin haukkuen mutsin jääkaapille ja vaadin meetwurstia. Njam! Sitä tavaraa ei voi paljon syödä, kun on niin suolaista, mutta karjumalla onnistuin silti saamaan sitä! Voitto! Päätin varmuuden vuoksi piinata mutsia, jos se on suunnittelemassa matkaa - ja harjotella mummoa ja pappaa varten. Sitäpaitsi, Kalle tykkäs metukasta myöskin ja sain respektiä hoidettuani meille snackit!

Vetäydyn nyt sohvalle järsimään uutta mahatikkuani - lattialla Kalle varastaisi sen, joten meillä on järjestelyt. Ihanaa kesäpäivää, kamuseni! HAU!

Kuuma, väsyttää

Maanantai 12.7.2010 klo 9:13 - Sulo

Huh hellettä, kamut!

Eilen oli superkuuma päivä ja se tuntui. Illalla olo oli jotenkin outo ja nukkumaan menosta ei meinannut tulla mitään. Vaeltelin, ahdisti, hengittäminen oli vaikeeta. Olin ottanut normilääkkeeni eli sen astmajutun kinkun sisällä - ja nyt kesällä en oo tarvinnutkaan päivä- tai aamulääkettä (jee!)....mutta nyt tuo iltanappulakaan ei auttanut. Mutsi jaksoi vähän aikaa kuunnella mua ja sitten sain lisää kinkkua ja kortisonin, jonka jälkeen katsoin pahaimmaksi siirtyä pihalle. Ulkona nukuin ketarat ojollaan yön viileässä ilmassa! No, sitten piti siirtyä sisälle, koska mutsin mielestä hän ei voinu jäädä hyttysten ruuaksi. Jäätiin alakertaan viileään huoneeseen koisimaan ja vaikka mun hengitys kuulostikin pahalta (ja vähän tuntuikin), niin sain kuitenkin nukuttua. Köpsähdin mutsin viereen kahdenistuttavalle sohvalle, Kalle haahuili kummastuneena ympäriinsä ja on nyt aika väsynyt. Se ei halunnut olla yläkerrassa erossa meistä, mutta ei sitten osannut relata kunnolla "oudossa" paikassa eli päivänokosmestassa. Huoh! Jotenkin rankkaa aikaa tämä HELLE!!!!!! Ja muistan vielä, kuinka keuhko vinkuili talvipakkasilla - eikö nyt pitäisi olla huippuaikaa meitsille?! Miksei ole? Kai liika lämpö vaan on liikaa....

Alakuloinen ylätassu, kamut! Varjoisaa päivää turkikkaille!