Krooh

Torstai 18.3.2010 klo 19:07 - Sulo

Okei, tänään maistettiin kieltä! Naaaammm! Vielä ei oo peba räjähtänyt, mutta odotellaan. Täytyy sanoa, etten huomaa suurtakaan eroa sydämen, kielen ja munuaisen välillä. Kaikki yhtä hyvii!

Räntäsade on tänään mut väsyttänyt ja eilinen haukkukirmaaminen on historiaa. Heräsin siihen, kun mutsi alkoi hirnumaan jotain Kallesta...

Olin ekaks ihan, että "blääh" ja tuijottelin loukkaantuneena sohvan suuntaan. Oon mutsista vähän mustis, kun MUN pitäis olla lellikki...siis mun mielestä. Mulkoilu on paras ase Kallelle lepertelyä vastaan. Mutta kyllä mä sit tavallaan tajusin sen mutsin hekottelunkin, pikkuveli veti taas "kissat".

Jätkällä on tapana asettua rennosti just siihen asentoon, mihin sattuu laskeutumaan. Nyt se sitten jäi sohvan selkänojatyynyjen päälle loikoilemaan.

"Krooh..."

Ja tervetuloa kotiin, runokamuni Reiska ja hänen pikkuveljensä Napoleon! Kiva, että pääsitten sieltä vankilasta pois!

Sisäelimet sentään!

Keskiviikko 17.3.2010 klo 10:31 - Sulo

HAU!

On vähän jäänyt kirjottelematta, kun oon kärsinyt rippalasta. Kunnon vesiperseestä! Ja kaikki kirotun herkullisten sisäelinten syytä. Mutsi keksi alkaa tarjoilemaan meille keitettyä sydäntä ja voi että me pojat digataan! Syötiin pari päivää putkeen sitä herkkua ja sitten saatiin munuaista. Mutsi siis ilahtui, kun vetelimme ahneuksissamme suoraan lautasilta ja sisäelimistä tuli päivittäistä muonaa. "NAM" sanoi kieleni, mutta suoleni oli eri mieltä. Ripulihan siitä tuli!

Nyt on taas saatu tylsiä normiruokia. Voi kehveli sentään! Mutsi kyllä lupasi, että sydäntä ei unohdeta, mutta täytyy vähän odotella seuraavaa kertaa. Mun reidetkin oli ripulissa! Olin ihan deppareissa koko eilisen päivän, kunnes illalla vähän piristyin. Broidi komppasi periaatesyistä, sekin tykkäis syödä sisäelimiä vaikka joka tunti!

Tänään taas tätä meikäläisten menoa. Torkutaan päikkäreitä ja iltapäivällä kirmataan tanhuvilla. Aamulla olis jo tassut vispanneet pidemmälle reitille, mutta taluttaja hannasi. Muka "pakkanen palelsi" yms ärsyttäviä juttuja. Pakotin mutsin sitten kantamaan mut loppumatkan, kun kyrsi niin pahasti etten saanut tahtoani läpi.

Jaahans...tänään Kalle on näköjään vähän deppareissa. Kevättä on ilmassa uroksilla. Taidan hakea veikan pois partsilta ja oikaista ketarat ojolleen tyynylleni auringon valoon. Kevät, oi kevät, tullos jo!

Vesikippoja ja kampoja

Perjantai 12.3.2010 klo 8:30 - Sulo

Hau kamut!

Vesiasiaa. Me ollaan broidin kanssa vaativia asiakkaita, mutsin pitää tarjota aamuisin tuoretta vettä. Kipolla ON merkitystä, samoin hanalla. Vessan hanasta tulee raikasta vettä, keittiön hanasta huonoa. Oikea kippo ja todistettavasti oikeasta hanasta valutettu vesi tulee tarjoilla kuonon alle. Tänään mutsi yritti tarjota keittiöstä valutettua vettä - nuuhkaisu ja halveksiva katse - ja mutsi kipitti vessaan. Seurasin perässä sen verran, että näin mistä aamuveteni tuli. Kylläpä sitten olikin Kova Jano!

Aamulenkillä treffattiin Elli (ihana) ja Osku (kiva) ja hauska punapää cockeri ja villi musta villakoira. Oli superhauskaa! Mieli virkisty ja kotona oli nasta telmiä silkasta ilosta Kallen kanssa. Kalle on vähän nolo Ellin lähellä, mutta ymmärrän pikkujätkää - Elli ON aivan fantastinen likka!

Tassujen kannalta hieno asia, lumi, teki turkille hallaa. Mulla ei ollut takkia päällä ja lunta satoi kuin aisaa. Tulos: Bret Michaels-look.

Kallen krepit olisivat naurattaneet, jos olisin nähnyt jotain otsiksen takaa.... Onneksi saatiin kunnon harjaukset ja kelatkaa - Kalle ei huomannut, että mutsi samalla napsasi siltä kynsiä lyhyemmäksi!!!! Dude, skarppaa vähän!

Ollaan komeita! Broidilla vaan on vielä tota lapsenpyöreyttä poskissa...hehehe!

Nyt siankorvan kimppuun, se on moro!

Pelastukoon ken voi!

Torstai 11.3.2010 klo 16:35 - Sulo

Mielenkiintoinen ulkoilu. Tuuli vihmoi luppakorvia, vilu vaivasi tassuja ja ei kaverin kaveria halmeilla. Lisäksi mutsi pakotti tylsää reittiä ja piti hidastella periaatteesta. Jäin sitten paikalleni istumaan. Pohdin omiani, mitä lie aatoksia ja tuijottelin tyhjyyteen. Kalle nuuski mutsin vierellä jossain vähän edempänä. Rauha maassa, tylsyys vieraana ja silleen.

Sitten aivan totaalisen yhtäkkiä kajahti "wuh"! Meitsi salamana hyppäsi pystyyn ja säntäsi karkuun. Viitisen metriä ehdin höläkätä hanukkaan, kun huomasin, ettei kukaan muu säikähtänyt ja mulle naureskeltiin. Mua puolet pienempi minikoira suurempi tappaja meni ohi ja ajatuksiltani en ollut huomannut kamun lähestymistä. Mutta todistettavasti syyllinen olen pakenemiseen "pelastukoon ken voi"-mentaliteetilla. Heippa vaan mutsi ja broidi, meitsi juoksee turvaan! 

TsauKKi!

Keskiviikko 10.3.2010 klo 8:42 - Kalle

Mä kirJotan, kun SulO on väsYnyt. 

Oltiin ulKona. SuLo kaKKAs ja mä tarKistin tuoToKsen. Ei nähty kaMuja. NuuHkittiin. SeiKKailTiin taloa ympäRi, kun uKot kaiVAa kuoPPAa oven eTeen. SaatiiN nameja! Mentiin takaOvelle. Mutsi haluS leikkiä ja tipuTTi avaiMen reiKään. Saatiin liSää namia. Mutsi kiroiLi ja työnSi käden koLoon. RoTTa ei purru. PaiNiTTiin. Sulo maKas ja mä paiNin. Mentiin käyTävään ja mua jänSkätti. Kotona syöTiin kanariiSiä. ArmostA. Mutsi oSti sitä 10 KiLoa paKKaseen ja sit Sulo pÄÄtti meijän puoLEsta ettei me syödäKään sitä. No nyT hellyTTiin, kun ei mahapuLLAt mahdu muuteN paKAstiMeen.

TykkäÄn oLLa syliSSä ja siiTä, että mua silitetään! AatteleN tyTTöjä kokoAJan, siitä tulee kuRJa olo ja piTää mennä veiKKAan kiinni. Tai äiSkään. Sulo sanoo täTä murrosiäKsi. Ihan tyhMää!

Mä Pelkään vähäN: imuria

MuuTen oon: taiSTelija, vaRAs, tutkiMusmatkaiLija ja isonA musta tulee SaLApoliisi!

Mun lempiruoKa on: syDän, mahapuLLat

PaRAsta herkkua oN: kaikki SuloLta varastetut herKut

HarraSTusket: KätkeMinen ja muSisointi lelulla

NoheiPPa!

Talvipäivän riemua jäällä

Sunnuntai 7.3.2010 klo 18:16 - Sulo

Hau!

Anteeksi... HAU!

Aivan upea päivä takana. Päästiin jäälle juoksemaan vapaina. Ah, sitä riemua! Meikäläinen tietenkin otti hieman kevyemmin ja istahdin välillä fiilistelemään ja ihastelemaan auringossa kimmeltävää jäätä, mutta Kalle...Kalle otti kaiken irti. Jätkä pomppi, loikki, kirmasi, riemuitsi täysillä. Meillä oli niiiiiin kivaa!!!

Mutsi lisäsi kuvia "Talvi 2010"-kansioon, mutta tässä meitsistä hieno otos:

Tämä kuva ilmentää luonnettani täydellisesti - pää täynnä ajatuksia mietteliäästi katselen horisonttiin ja tietenkin mutsin turvallisessa sylissä. Tassuni ovat niin herkät kylmälle!

Kalle sen sijaan...njaah. Antaa hänen itse kertoa!

MoiKKA!

JääLLÄ oli siis IHANAA! Mä HyppÄsin roTkon yli, pomPIN AnsoJen ohi ja sain SAaliiKsi hanSKAn! Sulo vaan nyHVäsi, vaikka kyllä me PainiTTIinkin. Ilman veikkaa ei OliS missään nastaa!

TäSSÄ mä tein piKKuloikan, että maHuin kuvaan:

Hahaha! Tässä bRoidi lenkin jäLkeen!!!! HahahA!

Aurinkoa kuonoon!

Perjantai 5.3.2010 klo 17:43 - Sulo

Aivan ihastuttava päivä! Aurinko helli turpaani lenkillä nostaessani katsetta pilvettömälle KEVÄTtaivaalle....voi, oli niin riemukasta tassutella iloiten rantaa pitkin ja unelmoida jo vähän keväästä! Kallekin hekotteli ääneen vieressäni jolkuttaessaan. Me pojat ymmärretään kainiin sään päälle! Loistava lenkki!

• Fiilis = erinomainen
• Ateria = kohtalainen
• Nokoset = onnistuneet
• Päivän keskiarvo = no täysi kymppi tietenkin! HAU!

Aurinko kun kutitaa nenää,

ei mikään voi tehdä meille tenää,

elämä maistuu makkaralle,

kevät tuoksuu jo kakkaralle!

Eläinlääkärissä

Torstai 4.3.2010 klo 15:01 - Sulo

HAU!

Mielenkiintoinen ja varsin stressaava visiitti takana: eläinlääkäri. Taas yksi antibioottikuuri takana ja nuhanen fiilis vaan jatkunut siitä huolimatta. Mutsin piti siis roudata mut HauMauhun ja tottakai uskollinen aseenkantaja tuli messiin.

Automatka meni tosi hyvin, jotenkin oli leppoisa fiilis. En ihan ällännyt, että mihin ollaan matkalla. Lääkärissä olin ihan paniikissa, mä INHOAN sitä paikkaa! Multa leikattiin kynnet! Sitten Kallelta. Oltiin tosi hiljasia poikia. Meitsi painaa 7.6 kiloa ja ehkä rapiat, rimpuilin niin paljon. Kalle on ylittänyt miehen mitat, eli nyt paino oli jo noussut yli kuuteen kiloon. Hyvä broidi!

Käynnin jälkeen mun kortisooniannosta lisätään päivittäiseksi ainakin väliaikaisesti ja jos se ei auta, niin saan syödä kuukauden antibioottia. Mutta katsotaan. Mä oon jättireipas jätkä, sanoi lääkärikin!

Palkinnoksi käynnistä päästiin eläinkauppaan shoppailemaan luita ja komentamalla sain ruokaakin. Ekaks mutsi yritti tarjota lihapaloja, mutta ymmärsi karjumisen jälkeen yskän - pastaa ja pestoa, kiitos! Tämä ateria oli täysin kissakamujen inspiroima ja maistui. Tackars!

Mummi

Tiistai 2.3.2010 klo 20:28 - Sulo

Huh, väsyttää pitkän lenkin jälkeen, mutta rantabulevardia hissukseen edetessäni ajatukseni lensivät muistelemaan mummia ja koska en päässyt kappeliin, niin tässä parhaimmat muisteloni yhteisistä hetkistä mummin kanssa. Järjestys ei ole kronologinen vaan fiilislooginen.

• Kinkku
• lihapalat
• hyvä palvelu, vaikkakin hidas
• laadukas päivähoito
• sai pissata matolle
• oma lelukoppa odotti aina
• piti Kallea sylissä - sain olla rauhassa
• mummi oli aina meidän jätkien puolella
• ikkunalla oma paikka haistella happea

Ei edes haitannut, että piti välillä vahtia mummia, kun ei se totellut ja ottanut nokosia, vaikka käskettiin. Mummi, kiitti pekeurosten ymmärtämisestä!

Loska lentää, niin myös tassu!

Tiistai 2.3.2010 klo 20:22 - KaLLe

Moi!

Mun tyTTöystävä Elli on IHANA! Itkin piTkään sen peRään. Se on kypSä naiNen eli jo 13 kuukautta vanHa. TuoKsuu joPA suloa paREmmalta.

MuMMo ja pappa tuliVat tänääN kyLään ja se oLi hieNo ylläRi. Me ei pääSty mukAAn mummin muiStotilaiSuuteen, kun KOIRAT on kieLLEtty. TyHmiä noi iHmisten säännöT. Mutta mummo antoI kinKKua ja paPPA rapSutti muaKin, vaiKKA sulo Esiintyi niiLLE. KelliSTy jne.

KävelTiin TOSI piTkä lenkki ulkoNa. Saatettiin mummo ja paPPA ja siTTen mentiin ranTaan. Oli kiVaa!

SöiN kokonaiSen pihVin sen jälKEen ja puoLikkaan sanTsina. 

Heippa!

Runomiehen sunnuntai

Sunnuntai 28.2.2010 klo 16:46 - Sulo

Kevättä rinnassa

Lauantai 27.2.2010 klo 8:43 - Sulo

Moro kamut!

Onko teillä jo kevättä kuonossa ja rintalastan alla? Meitsillä hyrrää kevät suonissa niin voimakkaasti, etten ole välttynyt edes mökötyspäiviltä. Ulkona olis mahtavaa asua! Mitkä tuoksut! Tytöillä on kevätjuoksut! Meitsi niitä haistaa ja kevään kielellään jo maistaa!

Menomatkat sujuvat aina hienosti, kävelen reippaasti ja nuuhkin antaumuksella. Kun huomaan, että aletaan taas lähestyä tukikohtaa, alkaa askel hidastumaan. Onnistuin parina päivänä juksaamaan mutsia, että tassu on tosi kipeä (linkkasin vähän) ja siksi pitää mennä hi-taas-ti. Pakon edessä suostun syliinkin, mutta missään nimessä en voi reippaasti tassutella kotiin. En!

Eilen olin surullinen koko päivän. Ne hormoonit! Jotenkin masensi KAIKKI. Paitsi ulkona. Iltalenkillä jäin kodin lähellä olevaan risteykseen nököttämään ja itkin. Itkin koko uroksen voimalla, tuijottelin joka suuntaan (paitsi kotiin) ja nyyhkin epätoivoissani yksinäisyyttäni.

Veljestä ei ole apua näissä tilanteissa. Kalle on omituisen reipas, ehkä vielä liian pentu käsittämään, että vuodenaika vaihtuu kohta. En oo ainoa jätkä, jota nyt viedään - meitä vastaan on tullut monta kamua, joiden iskät tai äiskät kiskovat niitä hihnasta naama punaisena, kun likkojen tuoksut kiinnostaisivat liikaa.

Ihmisten kiire tappaa romantiikan! Iiris, mä odotan sua!

Itsenäisyyden riemua

Tiistai 23.2.2010 klo 8:17 - Sulo

Huomenta kamut!

Äsken tapahtui jotain todella kummallista ja virkistävää. Meillä on Kallen kanssa hyvin tiivis veljeys ja tähän asti meidän erottaminen on ollut mahdotonta. Eli jos toista on yritetty viedä ulos ilman toista, ei siitä ole tullut mitään. Kumpikin on itkenyt oven toisella puolella. No, tänään aamulenkillä kävi näin: meitsin tassuja alkoi palelemaan, joten nostelin niitä kuin yli-innokas ekaluokkalainen viittailee ja Kalle vaan halus jatkaa matkaa. Toisinsanoen ei kiinnittänyt muhun mitään huomiota. Koska kerrankin oli kaksi orjaa mukana, pääsin mä mutsin kanssa sylikyydillä kotiin ja Kalle jatkoi reissua. 

Aikamoinen tunne! Istuin vain rauhallisesti ja vasta kotiovella aloin tuijotella taaksepäin, että "missä broidi?". Mutsi veti namit taskusta ja unohdin kaiken muun. Tultiin kotiin ja säntäsin ekana olkkariin tarkistamaan onko veli siellä. Pää kääntyili vimmatusti - ei ketään! Mä olin YKSIN!!! IHANAAAAAAAAA! Riemusta hyppelehtien kirmasin keittiöön, jossa mutsi syötti VAIN mulle maksamakkaraa ja söinpä heti perään mahapullia aamiaiseksikin, silkasta ilosta. 

Sitten ovikello pirahti. Kalle oli taas kuvioissa.

Kallella oli ulkona vähintään yhtä kivaa. Jätkä oli saanut juosta pantterin lailla, nuuhkia mielin määrin ja määrätä suuntaa. Ei ollut yhtään ikävöinyt mua! Päätelmät tästä: pekeuroskin kaipaa joskus OMAA AIKAA!

Hankala asiakas

Maanantai 22.2.2010 klo 14:08 - KALLE

MuA harJAttiin. TaiVAALLista! Mä niiiiiiiiiiiiiin tykkÄÄn harjaamisesta! Sulo ei tajuu. Makaan vAAN ja fiilistelen, vaihTElen kylkeä ja meen seläLLEen ja harJA viuhuu ja musta tulee pöYheä paLLeRo. TyKKään, tykkään, tykkään!

Sulo väLillä kävi mulkoileMAssa ja lopuLTa pääTTivät, että mä oon "hankaLA asiaKas", kun kieltäydyin poiSTumasta käsittelyStä.

Epistä! Sulo sai kuivaTTuja ananaspaloja ja Mä en sAAnu edes tuNNin harjauSTA! Pakko varMAAN piiloTElla parit suKat koSToksi. 

Sulo nauRAa mulle nyt, kun oon ihan jäTTimäiSEn punpulipaLLon näköNen, paiTSi musta. Se ei tajuu.

Mä oon PETOOOOO!

Hyvästi, mummi!

Perjantai 19.2.2010 klo 19:11 - Sulo ja Kalle

Ylätassu ystävälle!

Sunnuntai 14.2.2010 klo 7:49 - Sulo ja Kalle

Riemukasta ystävänpäivää, kamut! 

Ystävän kanssa voi jakaa jätskin.

Veljesrakkautta

Perjantai 12.2.2010 klo 19:36 - Kalle

Moi!

TyKKään SuloSTa!

Sulo on kaikiSta ihaNin!

Kun Sulo nuKKuu, mun pitää mennä hoiVaamaan sitä.

Kaikista hienoiN on tuNNE! Tunne siitä, etTä mä oon PaRAS PIKKUVEIKKA IKINÄ!!!!

Mä oon suPermieS!

Kieliasiaa

Tiistai 9.2.2010 klo 8:10 - Sulo

Vaihe 1. Odotus

Vaihe 2. Toteutus

Vaihe 3. Viimeistely

Ja Kalle rupesi ahneeksi....

Mission completed!

Päikkärikuvia

Maanantai 8.2.2010 klo 10:14 - Sulo

Okei, myönnän...oon ollut pari päivää aikas väsynyt. Ehkä talviflunssaa pukkaa tai jotain. Rakastan unilutkutusta, Nasu on siihen paras, mutta joskus tarvii vaihtelua.

10 000 plus!

Sunnuntai 7.2.2010 klo 20:18 - Sulo ja Kalle

Kamut, JEEE! ja KIITOS! Viikonlopun aikana ylitty 10 000:n maaginen raja - en olis ikinä uskonut, että musta tulee kuuluisa! Tosi nasta fiilis valtasi kropan ja sen kunniaksi otin pitkät nokoset ja söin vähän sushia. Kalle ei oo oksentanut pariin päivään, eli valoisalta näyttää silläkin saralla. Kohta pitää lähteä ulkoiluttamaan mutsia räntäsateeseen - kaikkea sitä itseään kunnioittava eläin joutuukiin tekemään mutsinsa eteen. Mutta nyt - ylätassu, kamut! Ja iso kiitos!

Ollaan nykyään kuin mantteli ja häntä, tai maksamakkara ja kieli eli siis tosi läheisiä. Vaikeehan sitä on myöntää, mutta olis laiffi aika tylsää ilman omaa veljeä!