Mummon visiitti

Keskiviikko 25.1.2012 klo 15:20 - Sulo

Moikka kamut! Lumisateen keskellä on ollut jotain tavanomaisesta poikkeavaakin viihdettä  - mummo kävi eilen kylässä! Oltiin kaikki ihan into piukeena ja tultiin lenkiltäkin sisälle täysillä kirmaten, kun "mummo odotti" sisällä! Saatiin lohta ja jätskiä ja oli tosi hauskaa. Eikka näytti temppuja eli hyppäs olkkarin pöydälle ja Kalle esitti naminkerjuu-juttunsa ja mä yritin komentaa pöydältä herkkuja nuorison ulkoiluvuorolla. Kertakaikkiaan hyvä päivä! Paitsi sitten, kun mummo lähti. Se vaati ison mökötyksen.

Tänään pääsin shoppailemaan, ostettiin nameja varastoon. Jotain sellaisia hoikkisnameja. Ja arvatkaa mitä - se ihana myyjä ei antanut mulle yhtään namia! Järkyttävää! Imuroin hyllyjen alustat ja löysin jotain tipahtaneita murusia, mutta kyllä ketutti ankarasti. Lähdettiin aika nopeesti ulos, mitäs sinne turhaan jäädä räpsyttelemään ripsiä, jos ei kerta katse tehoa. Mutsi oli siis kertonut sille mun "laihiksesta"!!!! Byääh!

"Depressio iski just nyt!"

Ei kai tässä auta kuin ottaa kunnon tuhdit nokoset ja pohtia maailman menoa omassa rauhassa, omalla pikkusohvallani. Krooohhh......

Äänen kanssa

Maanantai 23.1.2012 klo 14:49 - Sulo

HAU!

Piti komentaa mutsi lenkille äsken. Lähdettiin kahdestaan. Eihän mulla kauhee hätä ollut, pihtasin ekaa pissaa aika pitkälle. Etsin tietenkin sopivia merkkausmestoja. Näin pari kamua: Oscar oli iskäänsä ulkoiluttamassa ja yks tuttu villis pääsi eläinkauppaan. Vähän harmitti silloin, mä en siis päässyt. Kelitiedote: ulkona sataa taas lunta pyryttämällä. Hyi!

Eikka ja Kalle pistivät ilopainiksi, kun tultiin mutsin kanssa kotiin. Lähtivät jatkamaan riemua pihalle ja todistettuaan ensin törkeän kakan jätön kävelytielle (eihän se tietty kaverin syy ollut, vaan sen ylimielisen omistajalikan), jatkoivat tapaamaan Ettaa - 11-viikkoista sekarotuista pentua! Eikka aluksi yritti näykkiä, mutta kun rauhassa hengasivat ja mutsi löysäsi hihnaa, niin hyvin meni se tapaaminen. Paitsi sitten kun Etta alkoi kiusaamaan Eikkaa, niin Eikka halusi mutsin syliin. Kalle sanoi, että Etta oni meijän siilien kokoinen, siis olis mahtunut mutsin kämmenelle. Hehehe! Sellasta se "Cobran" elämä on!

Kotiin saavuttuaan Kalle järkkäsi meille taas pienet herkkupalat maapallosta. Se on siis olkkarin tasolla oleva iso pallo, jonka sisällä on meidän lääkkeitä ja herkkuja. Kalle nousee tasoa vasten seisomaan pallon kohdalla ja inisee sydäntä särkevästi (siis mutsin sydäntä). Mä oon kokeillut samaa, mutta en jaksa olla siinä asennossa. Nyt Kalle veti niin antaumuksella sopraanot, että vahingossa jatkoi itkua eka nami suussaan samalla kun söi sitä! Vähän meni överiksi mun mielestä.

Nyt sitten mietitään, että mitä tehtäis.

"Tylsää...."

"...tylsempää..."

"Ai mitä? No masentaa!"

Ja ratkaisu tylsyyteen on:

"Herkkujaaaaa.....!"

"Huomiotaaaaa....!"

Vaalipainit

Sunnuntai 22.1.2012 klo 20:46 - Eikka

Tänään on kirmattu ulkona, riehuttu, painittu ja herkuteltu. Kiva vaalipäivä, vaikkei meitä laskettukaan äänestämään - karseeta rasismia!

"Viuh! Ziuh! Räks! Poks! Auts! Hih!"

Kaikista ihaninta on ollut painia Kallen kanssa. Sulo ja Kalle jahtasivat mua täysillä ympäri himaa, vitsi että naurettiin paljon! Sitten juotiin vettä ja Kalle hankki meille maapalloherkut, se söpöily tehoaa joka kerta ja meidän ei tarvii Sulon kanssa kuin mennä istumaan riviin Kallen taakse ja odottaa tuloksia! Jipii! No, nyt vähän jo väsyttää, me ei jakseta vaaleja valvoa. Mutsii!!! Sulo käski sanomaan, että telkku on liian kovalla! Öitä, kamut!

Lumipyry

Perjantai 20.1.2012 klo 14:05 - Sulo

Terve kamut, miten pyyhkii?

Täällä on pyryttänyt muutaman päivän ajan lunta oikein olan takaa. Siis ihan kamalat kelit! Aamulla ei pystytty edes pomppimaan hangen poikki, kun lunta oli niin paljon. Tai siis, Eikka pisti menemään kuin jänö, Kalle yritti ja meikä jymähti ekan hypyn jälkeen sinne hankeen. Kauheen viriiliä siis lenkkeily ei ole ollut, ei seikkailuja, ei kamuja...paitsi eilen illalla kävi mäihä. Nähtiin monta kaveria kerralla, esimerkiksi Nakki, joka on vasta 11 viikkoinen. Ja näytti nakilta! Tuli ihan nälkä.

Moni kamu on valitellut vatsatautia, täällä on nyt liikkeellä sekä ripulia, että oksennustautia. Meillä kaikilla on aika löysät vatsat, vaikkei varsinaista ripulia olekaan. Kiinnostaako kuulla tarkempia yksityiskohtia?! Ai kiinnostais, mutta mutsi tai faija sanoo "yök" vieressä...no, jätetään sikseen - mut te tiiätte!

Tänään ollaan autettu mutsia imuroinnissa. Tärkeetä on vaatia vettä ja leluja kesken imuroinnin. Sekä asettautua mahdollisimman keskeiselle paikalla lutkuttamaan lelua ja ottamaan päikkärit. Mieluiten vielä niin, että imurin johto menee mahan alta tai muuten ympäriltä. Muuten homma ei ole tarpeeksi haastavaa henkilökunnalle, näin olen ymmärtänyt niistä kiljahduksista.

Tässä me pötkötellään ihanan Kallen kanssa vierekkäin:

"Diskosilmä ja musta pantteri"

Eikalla on ollut viime päivät taas vaikeeta. Heti kun antibiootit alkoivat vaikuttaa (ekan kokonaisen tabletin jälkeen) alkoi taas riiviökäytös. Ja jotenkin ärsyttävämpänä kuin aikoihin, tulee itse asiassa ihan viime kesä mieleen ja se, kun oltiin kaikki hermoromahduksen partaalla....eli alkaiskohan jätkän hormoonit taas ottaa vallan? Ainakin se on alkanut nostamaan jalkaa ulkona, alkanut nuuhkimaan ja olemaan kiinnostunut hajuista ja jos kiinnostus pesupalloon jos ei ole löpsähtänyt täysin, niin ainakin vähentynyt merkittävästi. Himskatin lääkäri väitti noin pienellä jätkällä vaikutuksen kestävän jopa vuoden, mutta eipä tainnut ymmärtää millaisen mieshormoonimonsterin kanssa on tekemisissä!

"Pyryttää niin paljon, ettei maisemaa näy"

Onneksi tilanne ei ole kuitenkaan ihan katastrofaalinen - ehkä mutsi maalailee turhaan kauhukuvia seinälle. Eihän se ole kuin yksi lääkärikeikka lisää ja homma on ratkaistu!

Sitten tietoa mun dieetistä! Menee tosi hyvin! En huomaa mitään eroa entiseen, paitsi että napsut on vaihtuneet erilaisiin eli niitä ei voi syödä. Eli kai tää sit on sitä "laihista" - laitetaan kakkaa esille, ettei tee mieli syödä!

Kamut, mukavaa perjantaita ja viikonloppua! Kandee käydä äänestämässä viikonloppuna, mun numero on ykkönen ja lupaan kaikille ihan sikana herkkuja, jos mut äänestetään taas Sulttaaniksi! Kalifi Eikka havittelee paikkaani, mutta siksipä en antanut hänelle ollenkaan äänestysnumeroa, ainoastaan haisevan pierun!

Jännä paikka!

Keskiviikko 18.1.2012 klo 9:34 - Eikka

Meitsi kävi eilen TAAS lääkärissä! Viikko sitten käytiin viimeksi ja nyt taas. En oo parantunut, siksi mentiin uudestaan. Tällä kertaa käytiin kivalla lääkärillä, sillä tutulla. Se ei maininnut nenäpunkkia kertaakaan, vaan usko kun mutsi sanoi, että olen KIPEÄ! Ikävästi tuikkas tosin kuumemittarin pyllyyn ja muutenkin oli aika jännää olla yksin siellä (ilman veljien henkistä tukea). Kuumettahan mulla oli ja korvissa tällä kertaa ei näkynyt hiivaa, vaan bakteereita. Sain antibioottikuurin ja erilaiset korvatipat. Mutsi oli tyytyväinen - mulla on tää alakulo jatkunut jo pari viikkoa. Ja mä olin muuten tosi reipas! Sellanen patsasmaisen rohkea!

"Nuuh, nuuh....täälläpä onkin lapannut väkeä!"

"Apua, mitä tuolla takahuoneessa tapahtuu?!"

Ajattelin, että mutsia varmaan harmittaa juosta joka viikko ja monta kertaa viikossa eläinlääkärissä, joten istuin sen sylissä odotusajan. Ja oikeestaan annoin kantaa lääkäriinkin. Ihan vaan lohdutuksen vuoksi! Viime yönä Sulo alkoi korisemaan flunssaisesti ja Kallekin on vähän alamaissa. Seuraavat flunssapotilaat lekurijonoon, mars! Hehehe! Naurattaa, kun oma olo on nyt parantunut jo huimasti, vaikka vasta yksi tabu lääkekuuria takana!

Taivaanrannan maalausta

Tiistai 17.1.2012 klo 14:51 - Sulo

Tylsistyin aamupäivällä. Halusin ulos. Tiesin, että esittämällä kakkahätää pääsen pihalle, joten...toimeksi! Lähdettiin mutsin kanssa kahdestaan ja päätin heti alussa, että nyt ei kiirettä pidetä. Fiilistellen kiersin korttelia, kuono rantaa kohden suunnattuna. Sitten rantsulenkki pidemmän kautta! Mahtavaa! Huomioin, että länsirannalla oli alkanut jo muodostumaan jäätä ja lunta oli isolla alueella meren pinnalla. Ehkä tänä talvena vielä jäällä kirmataankin, ken tietää?! Näin innokkaan villiskamun, mummo oli tullut sitä hoitamaan ja likka pääsi päivälenkille! Oli aika innoissaan, vaihdettiin kuulumiset. Seuraavaksi vastaan jolkotteli jättikamu, siis oikeesti mua kymmenen kertaa painavampi ja tosi suuri. Vähän oli liian innokas, joten pikainen nuuhkaisu riitti, sitten jatkettiin.

Eteläisella rannalla ei näkynyt lunta tai jäätä meressä, aallot kuohuivat tuttuun tapaansa. Bongasin jo kaukaa joutsenperheen. Kaksi valkoista ja kaksi ruskeaa joutsenta. Mutsi selitti, että ne ruskeat ovat valkoisen pariskunnan syyslapset, jotka vielä hengaavat messissä. Lumouduin täysin näystä: ylväitä joutsenia lahdenpoukamassa, kaunis harmaa meri ja sumuinen taivas. Asettauduin makuuasentoon tarkkailemaan ja fiilistelemään. Fantastista! Omaa aikaa!

Muutaman minuutin ihastelun jälkeen mutsi alkoi häiritsemään lärpätyksellään - muka palellun jos jään makaamaan lumeen. Är-syt-tä-vää! Koukkasin sivupolulle eli ovelasti kiersin maisemaa niin, että saatoin taas vetästä tassut oikoseksi ja tuijotella joutsenia ja taivaanrantaa. Eri kulmasta vaan. Kaunista.... ja pian mutsi taas pilasi kaiken!

Mikä siinä on, ettei mies saa nauttia sielunruuasta?! Eikka ja Kalle eivät olisi edes huomanneet upeaa maisemaa tai joutsenia tai niitä sorsia myöhemmin. Huoh. Pitää kait olla onnellinen, että mutsi antoi runomiehelle edes vähän aikaa imeä maisemaa sisäänsä - eihän se lumi kaikista lämpimin alusta ole. Ens kerralla mutsi voiskin ottaa mulle pulkan ja huovan mukaan! Ja termariin lihalientä! Ja pitää leipäläven kiinni niin kauan kun luonto puhuttelee minua.

Joka tapauksessa kävelin koko pitkän reitin omin käpälin ja sain sekä kehon, että mielenvirkistettä reilun tunnin verran. Ei hullummin!